Luonnoslehtiö

Blogini on siirtynyt

2010-06-13T18:26:00.003+03:00

tähän osoitteeseen. Lämpimästi tervetuloa! Voit kirjoittaa terveisesi tai kommentoida ilman sisäänkirjautumista.

DIY-koru

2010-03-13T19:09:00.008+02:00

Olen halunnut alkaa harrastaa korujen valmistusta. Löysin Ihana-lehdestä ohjeen, jolla oli hyvä aloittaa, sillä muuta ei tarvittu kuin näppärät sormet, nahkanauhaa ja laavakiviä.

Täytyy tunnustaa, että hermot menivät monta kertaa. En ymmärtänyt ohjetta sitten millään. Lopputulos on kuitenkin kiva, vaikka naruja näkyikin olevan yksi liian vähän. Jatkossa haluan jonkin telineen, johon tekeillä olevan korun saa kiinnitettyä. Eniten ärsytti se, että solmiminen oli siksi vaikeaa, kun koru pyöri sormissa ihan miten sattui.

Hyvää ystävänpäivää!

2010-02-14T10:13:00.004+02:00

Lähden miehen kanssa purkamaan Helsingin näyttelyäni. Auto pakataan täyteen pehmikettä, otetaan mukaan hyvää musiikkia, ja niin saadaan oiva tilaisuus jutella koko nelituntinen ajomatka ihan kahdestaan!

Logoilua

2010-02-10T07:05:00.009+02:00

Kuulun osuuskuntaan, jossa on mukana mm. valokuvaaja, keraamikko ja villatuotteiden artesaani. Yhtenäisenä piirteenä meissä kaikissa jäsenissä näen tekemisen riemun ja sellaisen "lapsen katseen": on lapsimuotokuvia, lapsivalokuvia, lapsiveistoksia, lampaantaljoja ja muuta pehmeää, lämmintä, empaattista ja sympaattista! Siksi halusin tunnukseenkin vapaata viivaa (käsityön leimaa) ja nostalgiaa.

Tapaaminen uuden kirjanpitäjän kanssa oli niin innostava, että visioin koko illan osuuskunnan tulevaisuutta. Tein ehdotuksen uudesta logosta, mietin slogania ja hahmottelin verkkosivuja. Toivottavasti muut jäsenet eivät loukkaannu, sillä verkkosivut ovat jo olemassa ja tunnuskin löytyy.

Ketä galleristi myy?

2010-02-07T22:40:00.014+02:00

Törmäsin ensimmäistä kertaa näyttelypolitiikkaan, joka kieltää taiteilijan yhteystietojen jakamisen hänen omassa taidenäyttelyssään. Taidenäyttelyssä, jonka taiteilija itse on maksanut! Taustalla on tietenkin se toive, ettei potentiaalinen asiakas ottaisi suoraan yhteyttä taiteilijaan, jolloin galleristilta (mahdollisesti) jäisi myyntiprovisionsa saamatta. Mutta taidehankintoja mietitään yleensä pitkään, ja moni haluaa kolmen viikon näyttelyajan jälkeen jäädä harkitsemaan. Olen saanut yhteydenottoja puolikin vuotta näyttelyn loppumisesta.

Samaisessa galleriassa on myös sellainen käytäntö, ettei taiteilija saa tuoda näyttelyyn korttejaan - ei myyntiin, eikä ilmaiseen jakoon. Olin juuri keksinyt seuraavaa näyttelyäni varten asiakaslahjan, tulitikkuaskit, joita näyttelyvieraat voivat napata mukaansa. :) Täytyy toivoa, että tässä paikassa ollaan sellaisella asenteella, että heillä on into myydä taiteilijaa eteenpäin urallaan.

Ostin Antiikkiliike Anna-Stiinasta ihanan kulhon, jonka aion sitten täyttää kukkuroilleen pienillä ja suurilla tikkuaskeilla. Tikkuaskien takana on yhteystietoni, joten ne toimivat hyvin myös käyntikortteina.

Täällä ollaan!

2010-01-30T12:44:00.005+02:00

Uusi blogini on itse asiassa paljon kätevämpi kuin tämä Blogger. Saan linkattua kuvat suoraan Flickristä, eikä minun tarvitse tallettaa niitä kahteen paikkaan. Muotoilujakin on mahdollista käyttää enemmän. Ainoa miinus Drupalin blogissa on kommenttien vaihtaminen: kun käyn kommentoimassa muiden blogikirjoituksia, he eivät löydä minun blogiini. En ole myöskään onnistunut laajentamaan lukijoiden oikeuksia niin, että he voisivat jättää minulle viestejä. Olen kyllä rastittanut kohdan, jossa sallitaan blogin lukeminen ja siihen kirjoittaminen. Osaako joku auttaa?

Uuteen blogiin

2009-12-22T20:28:00.004+02:00

En ymmärrä. Kuinka omalla nimellä kirjoittaminen voikin olla näin vaikeaa? En kerta kaikkiaan pysty aloittamaan. Totaalinen writer's block.

Ooom...

2009-12-18T19:25:00.013+02:00

Olen onnellinen, mutta totaalisen irtipoikkiväsynyt. Enää kolme kiireen täyteistä työpäivää ja sitten koittaa puolentoista viikon loma! Tai no, loma ja loma...

Oli tarkoitus ottaa vapaata vasta kevättalvella, kun lähdemme miehen kanssa pitkäksi viikonlopuksi Pohjois-Italiaan, mutta koska maaliskuun loppuun saakka pitää niin mahdotonta kiirettä, katsoin parhaaksi urakoida edes osan rästitehtävistä joulun välipäivinä.

Neljä lemmikkimaalausta pitäisi saada tässä kuussa valmiiksi. Sen jälkeen minulla on kaksi isoa näyttelyä: yksi tammi-helmikuussa ja toinen huhtikuussa. Valmistun graafiseksi suunnittelijaksi maaliskuussa, mutta sitä ennen pitäisi saada päättötyökokonaisuus valmiiksi. Onneksi se tulee itselleni, joten se nivoutuu näyttelyihin ja niihin liittyviin markkinointimateriaaleihin, mutta työaikaa en saa siihen käyttää.

Eniten ahdistusta aiheuttaa lopputyöhön liittyvä sosiaalisen median osuus; en millään jaksa olla aktiivinen virtuaalimaailmassa hoidettuani ensin yhteyksiä koko työpäivän. Blogin pitäminen on jo nyt jäänyt vähälle, mutta pian sellaista pitäisi kirjoittaa myös kotisivuilleni. Pitäisi tehdä Facebook-, Delicious-, ArtSpace- ja Twitter-sivu, mainostaa verkkoportaaleissa, päivittää Etsy Shopia jne. Onhan se kaikki mielenkiintoista, jo päivätyönkin kautta, mutta siihen kulutettu aika on armotta pois vapaa-ajasta - ja perheeltä. Apua, en olisi edes virtuaalisesti läsnä pienille lapsilleni!

Tässä oravanpyörässä on ollut pakko keksiä hyviä rentoutumiskeinoja. Minua huvittaa tämä "hitaan elämän" tuotteistaminen: nukahdan piikkimatolla maattuani syvään uneen, mutta sitä ennen olen käynyt joko kuntonyrkkeilemässä tai seinäkiipeilemässä, vyöhyketerapiassa tai hieronnassa, käyttänyt suihkussa Palmoliven anti-stress -suihkusaippuaa, juonut Forsmanin Anti-Stress -teetä, levittänyt iholleni rentouttavaa laventeliöljyä, ottanut yömyssyn ja lukenut kirjaa kynttilänvalossa. Mikään ei auta yhtä hyvin kuin kahdeksan tunnin yöuni, mutta siihen minulla ei tunnu koskaan olevan mahdollisuutta.

Messuilta toisille

2009-11-15T22:04:00.009+02:00

Hauska siskoviikonloppu takana: kolusimme pikkusiskoni kanssa messuja lauantaista sunnuntaihin. Taidekorttejani oli myynnissä osuuskuntani ständillä Suomen Kädentaidot -messuilla. Uutta korttipainatusta pitäisi jo kiireesti tilata, mutta joulukortteja näkyi lauantain perusteella riittävän vielä Putiikki Rannalla -liikkeen järjestämään joulutapahtumaan, johon olen osallistumassa 5.12. Olen suunnitellut teettäväni seuraavat korttimallit Hongkongissa, koska sain sieltä todella korkealaatuiset käyntikortit varsin edulliseen hintaan, ja kotiin kuljetettuina. Haluaisin kyllä kovasti suosia suomalaista, joten tässä on vakavan pohdinnan paikka: myydäkö kortteja eurolla vai kahdella?

Tänään sitten kiersimme Muoti, Kauneus, Terveys, Häät&Rakkaus -messuja Helsingin Messukeskuksessa. Olihan siellä vaikka mitä! My o My, cop. copine, Suvi Jaskari, Tara Jarmon... Häät-osastolle olen suunnitellut osallistuvani muotokuvillani jossain vaiheessa, mutta kyllä se vaatisi kokopäivätoimista taiteen tekemistä - ja mesenaattia!

Ai niin, olen vaihtamassa työpaikkaa reilun viikon päästä. Muutamaa houkuttelevaa ratkaisua ehdin tässä viime viikkojen aikana punnita, mutta tällä kertaa järki vei voiton (toisin kuin viimeksi): vaihdan mainosalalta markkinointiviestinnän pariin. Saan laajentaa perspektiiviä ja oppia uutta. Jälkiviisaana voisi todeta, ettei melko tuotannollisella mainostoimistolla ole käyttöä ekonomiosaamiselle. Töitä ei vaan riittänyt tarpeeksi. Mutta ihaniin ihmisiin sain tutustua, sekä työkavereihin, asiakkaisiin että yhteistyökumppaneihin, eikä vuosi todellakaan mennyt hukkaan!

Rento isänpäivä

2009-11-08T20:40:00.005+02:00

Aamupäivä uimahallin hierovassa altaassa, saunomista, hyvät päiväunet ja piiitkä päivällinen - täydellisen rentouttava isänpäivä. Onnea päivänsankareille!

R.I.P.

2009-10-31T21:44:00.005+02:00

Juha Tervo (2003): Odottakaas, kyllä täältäkin vielä pesee tosi tiukkaa "systeemiä". Serigrafia, 41 x 33 cm.

Pyhäinpäivä. Koko viikon olen ajatellut edesmennyttä opiskelukaveriani Juha Tervoa (1964-2005). Luin työhuoneella hänen muistokirjoitustaan ties monettako kertaa, ja lähdin heti maalaamisen jälkeen pyöräilemään kohti Messukylän hautausmaata. En tiedä missä Tervon hauta on, mutta vietin hiljaisen hetken kynttilämeren ja ensilumen keskellä pimeässä illassa. Muistelin hienoa ihmistä ja väkeviä teoksia, joita katsoessa nauratti ja itketti yhtä aikaa. Kunhan poikani kasvavat isommiksi, saavat he niitä seinilleen.

Ruoka-asetelmia

2009-10-26T23:03:00.021+02:00

Maailman ihanin aviomies loihtii sillä välin kolmen ruokalajin kynttiläillallisen, kun minä istun kamerani kanssa sohvalla ja lueskelen naistenlehtiä!

Haimme Katri Heinäsen Melkein täydellisen viikonloppuna meille kotiin. Voi kuinka se on hieno! Sille oli kaksi paikkaa: joko Pentti Kaskipuron tekemän ex libriksen ja Jatta Lavin maitotölkin viereinen sija talonpoikaisastiakaapissa tai sitten tämä pieni seinähylly, jolla olen polttanut tuikkuja. Hylly on kahden ikkunan välissä, mutta se jää silti varjoon. Kynttilätkään eivät kyenneet valaisemaan veistosta, joten siihen täytyy etsiä tauluvalaisin. Tai sitten korvaan grafiikantyöni kokonaan Bloomingvillen seinälampulla, jota olen ihaillut Virpillä.

"I'm so tired I can't sleep"

2009-10-24T13:08:00.015+03:00

Muu perhe on uimahallissa, sen jälkeen päiväunilla. Minä siivoan, sisustan ja koristelen, samalla kun kuuntelen kappaletta Pennyroyal Tea.

Illalla saamme olla miehen kanssa kahden. Emme osaa päättää, lähtisimmekö ravintolaan syömään vai katsoisimmeko kotona Almodóvarin uusimman...

Antiikkia, antiikkia

2009-10-17T11:16:00.022+03:00

Lupasin näyttää, mitä antiikkimessuilta tarttui mukaani. Yllä olevan Katri Heinäsen taideteoksen laitoin varaukseen, ja noudan sen myöhemmin hänen työhuoneeltaan. Veistoksen nimi on Melkein täydellinen. Näen, että siinä on juotu sivistyneesti sievä kupillinen kahvia, ja sen jälkeen paiskattu kuppi päin seinää. Palaset on koottu ja liimattu yhteen: kaikki on taas hyvin. Samalla lailla kuin minä olen koko päivän kiltti, kärsivällinen ja joustava, menen illalla purkamaan padotut tunteeni nyrkkeilemällä tai juoksemalla. Ajattelin heti, että tämä teos on omakuvani - ja kaikkien muidenkin kilttien ihmisten - ja siksi se oli pakko saada!

Tästä salmiakkiruutuisesta ikkunasta taidan teettää peilin seinälle. Tai sitten maalaan maisema-akvarellin, jonka liimaan sen taustalle. Sitten ostin Helene Schjerfbeckin muotokuvista kertovan hienon kirjan sekä vinon pinon vanhoja valokuvia:

Yllä olevassa kuvassa on Justiinan (lempinimeni) näköinen äiti, joka luo mustat, raskaat luomensa alas ja sanoo pojalleen: Jumalan haltuun! Se puhutteli tällaista pienten poikien äitiä hyvin hauskalla tavalla.

Nyt mennään!

2009-10-13T18:03:00.010+03:00

Viikonlopun taidemessut olivat aivan mahtavat, vaikka ihmisiä oli liikkeellä odotettua vähemmän. Verkkokaupan puolestapuhujalle oli erittäin avartavaa nähdä, kuinka suuri merkitys henk. koht. myyntityöllä on, ainakin taiteessa. Flyereita ei mennyt itsestään, vaikka ihmiset olisivat pysähtyneet ihailemaan. Heille piti ojentaa ne käteen, kysellä ja keskustella. Ja miten ihanaa se oli! :)) Olin jotenkin kuvitellut omien töiden myymisen olevan vähän kiusallista, mutta ei suinkaan.

Palaute oli rohkaisevaa ja tilaustöitä tuli niin paljon, että sunnuntai-iltana itketti ja nauratti vuoron perään. Kunpa saisin työpaikalla jotain selvyyttä siitä, jatkuuko toiminta kolmen hengen voimin vai loppuuko se kokonaan. Enhän voi torjua omia tilauksiani, jos jään vaikka kuukauden kuluttua työttömäksi. Toisaalta olen pulassa, jos minulla on loppuvuonna kaksi päätyötä - ja pienet lapset siihen päälle.

Eilen olin erään taideasiantuntijan haastattelussa ja odotan nyt, millainen jutu(i)sta tulee. Hän aloittaa kirjoittamisen vasta viikon päästä. Ja huomenna menen keskustelemaan siitä, josko ryhtyisin osuuskuntayrittäjäksi! Kävin jo ostamassa kuittivihon ja hain pankista pankkisiirtolomakkeita, hihii! :D

Vielä kolmaskin asia: sain myyntitilin tänne! Ympärillä oli pelkkää arvotaidetta, mm. Ilkka Lammin ja Juha Meurosen töitä. Sellaisessa seurassa ujostuttaa vielä kovasti...

P.S. Arvatkaapa, tulinko messuilta tyhjin käsin kotiin? No en tietenkään! Esittelen ihan pian, mitä löytöjä tein!

Reunalla

2009-10-08T17:09:00.010+03:00

Korttisetti 6 €

Palapeli 30 €

Meitä oli viime vuonna firman pikkujouluissa 12. Tänä vuonna olisi kolme, mutta niitä tuskin vietetään. Sydäntäsärkevää ajatella, mikä määrä osaamista, tietoa, taitoa, kokemusta ja koulutusta valuu "kortistoon" odottamaan parempia päiviä. Joillakin odottaa uusi työpaikka, muutamalla yrittäjäura.

Ihailtavaa on seurata, miten paljon uusia luovia ideoita ja yhteistyökuvioita siitä syntyy, kun ihmiset joutuvat reunalle. Kauan kätkettyjä lahjoja paljastuu esiin, uusiin rooleihin löytyy rohkeutta nousta. Ihmiset ottavat riskejä, innostuvat! Vaikkei sitä haikeuttakaan voi peittää - eikä pidäkään.

Minulla on vielä toistaiseksi työpaikka. Sen menettäminen pelottaa hiukan, mutta minullakin on varasuunnitelmia. Tottakai. Olen aina ollut viimeisen päälle optimisti.

P.S. Laajensin taidevalikoimaani kuvatuotteisiin: myyn mm. taidekortteja, -palapelejä ja julisteita. Jos kiinnostuit, laitapa sähköpostia! :)

Ideoita & innostusta

2009-09-29T18:08:00.012+03:00

Kaksi eri ammattia: taide ja markkinointi. Ne kun yhdistän, pulppuan ideoita kuin ehtymätön lähde. ;) Viime viikkoina olen onnistunut kehittämään aivan uudenlaisia markkinointikeinoja, ja nyt ne odottavat enää toteuttamista. Tänään keksin, että aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan! Kotimaisia esimerkkejä taiteen markkinoinnista on hyvin vaikea löytää. Äkkiseltään mieleen nousee vain Jani Leinosen yhteistyö IVANA Helsingin kanssa sekä Pikasso-projekti Bob Helsingin kanssa. Muistuuko teille mieleen muita hyviä esimerkkejä?

Ideoista innostuneena menin ja varasin itselleni messupaikan kolmeksi päiväksi, ihan ex tempore, välille 9.-11.10. Nyt onkin kiire suunnitella mukava, pieni messuosasto ja helposti tulostettavat flyerit. Kaikki muu materiaali onkin jo valmiina. :) Tuskin maltan odottaa, että pääsen juttelemaan messuvieraiden kanssa ja saamaan palautetta! ...Ja kiertämään antiikkikauppiaiden myyntipöytiä, ah!

Lisäys

2009-09-28T21:20:00.008+03:00

Näin huonoa maanantaita en muistakaan:

- Myöhästyin neljä kertaa bussista, eli seisoin yhteensä toista tuntia pysäkillä. (Kuljen aina pyörällä, joten en osaa mennä etukäteen bussipysäkille, vaan luotan sokeasti pysäkkiaikatauluihin.)
- Mietin tätä mennyttä viikonloppua, jolloin olimme koko perhe altistuneet tietämättämme kihomatotartunnalle. Edessä on kaksi viikkoa siivoamista ja asian tarkastelua.
- Olin päässyt viimeiseen vaiheeseen eräässä rekrytointiprosessissa, joka olisi johtanut hienoon, kansainväliseen uraan. Kuulin aamupäivällä tulleeni "hyväksi kakkoseksi".
- Kaksi muotokuvatilausta menikin jäihin. Vetosivat heikkoon taloudelliseen tilanteeseen.
- Töissä oli henkilötason ongelmia. Siitä siirryttiin sujuvasti yritystason ongelmiin.
- Kuulin, että katugalleria-teokseeni oli tehty tagi viikonlopun aikana, joten se sai olla koskemattomana vain kaksi viikkoa.

Tässä vaiheessa hartiat olivat painuneet niin paljon kasaan, että vuodatin sähkökaapillani pari kyyneltä. Punnitsin kahta vaihtoehtoa; lohturuokaa ja nyrkkeilysäkkiä. Valitsin molemmat, mikä oli varsin viisasta.

Lemmikkimuotokuvat

2009-09-26T13:09:00.004+03:00

...ovat uusin aluevaltaukseni. Nuorena tyttönä maalasin ja piirsin hevosia, kuten kaikki ikäiseni, mutta koiraa en ole tainnut maalata koskaan aikaisemmin. Kissoja kylläkin. Tämä syntyi niin helposti, etten ollut uskoa! Seuraava aluevaltaus maalausaiheiden saralla tulee olemaan häät.

Hyvää viikonloppua! Minä lähden viettämään 34-vuotissyntymäpäivääni lastenkutsuille.

Fine, thank you!

2009-09-25T12:48:00.006+03:00

Kun haen inspiraatiota graafiseen suunnitteluun, selaan yleensä Scandinavian Fine Wine Magazinea eli Finea. Kuvissa on niin upeaa kuvankäsittelyä, että aivan mykistyy. Fontit ovat kauniita, graafiset elementit yksilöllisiä ja elegantteja. Lehti on kertakaikkisen kaunis, kuin koru. Tänään huomasin julkaisutiedoista, että lehdellä on myös verkkosivut. Vaan minkälaiset! Sisältö on kyllä kiinnostava, koska sieltä voi ostaa (noin 1000 eurolla) lehdessä ilmestyneitä valokuvia suuressa koossa, mutta webbigrafiikka on auttamattoman keskinkertaista. Kuvissa on välillä käytetty kehyksiä ja välillä ei, linkit ovat sähkönsinisiä, korostusväri sinooperi... Missä on brändin hallinta?

Taidetta katukuvassa

2009-09-15T20:40:00.012+03:00

Meiltä on viideltätoista tamperelaistaiteilijalta kuvia kaupungin ydinkeskustan sähkönjakokaapeissa. Magdalena Åbergin ideoima Katugalleria-projekti on järjestetty Helsingissä jo useana vuonna, mutta täällä tämä oli ensimmäinen sarjassaan.

Oman maalaukseni sain Kyttälänkadun ja Tuomiokirkonkadun kulmaan. Se onkin lempikadunpätkäni, sillä somat putiikit My Country Home ja Kukkaikkuna sijaitsevat sillä. :)

En tiedä kauanko taideteokset tulevat olemaan katukuvassa - ehkä seuraavan vuoden näyttelyyn saakka? Toivottavasti niitä ei töhritä. Vuosia sitten eräs kuvanveistäjätuttuni esiintyi upeilla graniittiveistoksillaan Kuninkaankadulla, ja ne kaadettiin kumoon heti ensimmäisenä yönä. Kuulin taiteilijan sanoneen, ettei hän tuo enää ikinä töitään tähän kaupunkiin. No, mutta...

Anna Alapuro: Villisika

Merja Miettinen: Vastaantulijat

Miettisen kaappi Hämeenkadulla kiinnitti jo 9.9. huomioni bussin ikkunasta. En vielä edes tiennyt näyttelyn alkaneen, ja luulin sitä taidokkaaksi graffitiksi. Se on minusta hauska.

Syyssatoa

2009-08-24T16:36:00.011+03:00

Viimeisiä kesäkuvia. Olimme viikonloppuna Ruovedellä kyläilemässä, ja saimme syödä vatsamme täyteen vadelmia, puolukoita, karviaisia ja ihania leivonnaisia. Saimme myös kerätä pussillisen siikliä kotiinviemisiksi. Pojat olivat aivan haltioissaan nähdessään, mistä perunat tulevat. Kaupunkilaispojille hienoimpia elämyksiä, mitä kuvitella saattaa!

Inspiraatiokuvia, osa 5

2009-08-10T22:35:00.014+03:00

Kuvat: Kim Hart, Galleria Perelà

On pitänyt jo pitkään kertoa, mikä oli Veneton matkan kenties mieleenpainuvin taide-elämys. En ehtinyt käymään Venetsian biennaalissa, mutta eräällä Venetsian vilkkaista ostoskaduista oli viinibaari, jonka seinällä näin kauniita, suurikokoisia maalauksia. Niissä oli paljon eri tasoja; oli historiallisia kuvia, vanhoja ornamentteja, kenties tapetteja tai kankaita, ja maalausta. Taiteilija on Kim Hart, ja hän työskentelee Venetsiassa. Galleria Perelà välittää hänen töitään ainakin tänä kesänä.

Osaako joku kertoa, kuinka valokuvan saa ilmestymään tuollaiselle emulsiopinnalle? Olen tehnyt joskus syanotypiaa, mutta siinä kuvan sai siirrettyä ainoastaan yksivärisenä (sinisenä). Onhan tietysti olemassa silityssiirtokuvat, mutta nämä eivät ole sellaisia. Näihin on sivelty pensselillä jotakin valoherkkää ainetta, ja kuva on muodostunut sille.

Niin muuten, on täällä Tampereellakin nähtävää (oman näyttelyni lisäksi, hahaa!), nimittäin Taidekeskus Mältinrannassa esiintyy kaikkien realismin ystävien iloksi kolme varmaotteista maalaria: Hannah Hamberg, Tuomo Laakso ja Maria Laine. Pitkästä aikaa näyttelyssä vierähti pitkä tovi, kun oikein lumouduin. Teosten taso vaihteli aika lailla, mutta joukossa oli monia todellisia helmiä. Käykäähän katsomassa!

M forever

2009-08-07T21:53:00.005+03:00

Kuvat: Madonna Tribe

Neljän tunnin yöunilla töihin ja naama onnellisessa virneessä koko päivän. Eilinen Madonnan konsertti oli käsittämättömän upea - en pysty edelleenkään ajattelemaan mitään muuta! Give It To Me soi koko ajan päässä...

Olen fanittanut Madonnaa The First Albumista lähtien, 25 vuotta! Itkuhan siinä pääsi, kun näin ensi kertaa livenä hänen seksikkään hymynsä. :)) Miten kuuma esiintyjä!

Luottamustesti

2009-08-02T15:47:00.008+03:00

Meillä oli miehen kanssa eilen viides hääpäivä, ja ensi kuussa olemme olleet 10 vuotta yhdessä. Niinpä lähetimme lapset mummolaan ja mietimme, mitä hauskaa voisimme yhdessä tehdä. Olemme molemmat kovia menemään omissa harrastuksissamme, joten päätimme luoda hääpäiväperinteen, jossa kumpikin vuorollaan tutustuu toisen kiinnostuksenkohteisiin.

Tänä vuonna minä pääsin kokeilemaan kalliokiipeilyä. Ensin toimin varmistajana, kun mies kiipesi ankkuroimaan köyden kallion laelle. Ensimmäinen parisuhteen luottamustesti! :) Sitten päästin köyttä, että hän pääsi laskeutumaan alas. Oli minun vuoroni kiivetä ja miehen varmistaa. Kiipesin ensin 5 metriä, jänistin, ja palasin alkuun. Sitten nousin kymmeneen metriin ja palasin alas huilaamaan.

Mies kuljetti yläköyden toiselle reitille ja halusin koittaa kiivetä sitäkin. Jokainen ponnistus ylöspäin vaati kovaa psyykkaamista. Mies huusi alhaalta, että varmasti jaksat, kyllä pystyt! Ja minä uskoin häneen, vaikken uskonut itseeni. Ylitin pelkoni ja voimani askel askeleelta ja pääsin viimein 15 metriin. Sormet hikoilivat, sydän hakkasi ja jalat tärisivät. Alaspäin katsominen teki vähän pahaa. Kun olin jälleen jalat tukevasti maanpinnalla, puhkuin intoa ja sanoin ostavani itselleni omat kiipeilykengät. Vapisin edelleen, ja sitten iski kova väsymys. :)

Menimme kotiin vaihtamaan juhlavaatteet ylle ja suuntasimme Näsinneulaan syömään. Niin hyvää ruokaa en ole eläissäni syönyt, vaikka samassa ravintolassa olin käynyt muutamia kertoja ennenkin. Ilta oli täydellinen, ehkä jopa varsinaisia häitä upeampi. Kun on pieniä lapsia ja kiireinen arki, yhdessäoloa arvostaa ihan toisella tapaa kuin joskus nuorempana.

Pssst... Ensi vuonna mies saa kokeilla kuntonyrkkeilyä minun johdollani. ;)

Projektia pukkaa

2009-07-25T13:20:00.015+03:00

Lupasin esitellä näitä kesän entisöintiprojektejani. Ensimmäinen oli sohvapöytä (kuva tässä), jonka turkoosi sävy kävi hiukan silmään, vaikka olikin meidän mielestämme hurmaavan rappioromanttinen. (Vieraissamme pöytä herätti melkein poikkeuksetta oudoksuvia katseita ja silmien pyörittelyä, hih!)

Pöytä oli maalattu luultavasti 50-luvulla korkeakiiltoisella maalilla, jota jouduin poistamaan hiomalla - onhan kiiltävä pinta antiikkiesineessä kauhistus. Kuumailmapuhallin ja lasta olisivat olleet paremmat työkalut, mutta en saanut niitä lainalle tähän hätään.
Maalasin pöydän puolihimmeällä kalustelakalla, joka oli sävytetty valkoiseen. Pöytälaatikkoon sivelin lakkaa yhden kerroksen, pöydän runkoon kaksi ja kanteen kolme kerrosta. Näyttää siltä kuin merivesi ja tuuli olisivat ajan saatossa tehneet tehtävänsä tai että pintaa olisi kalkittu. Jälki on vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Ja onhan puu nyt paremmin suojattu kuin ennen paljaana ollessaan.

Aikakauteen sopivan ruosteisen vetimen löysin antiikkiliike Wanha Wiljamista.
Sitten seuraava projekti: Aino-tuoli 30-luvulta. Sen maalasin helmenharmaalla akryylimaalilla. Olin saanut tuolin valkoiseksi maalattuna (kuva tässä), mutta pinta oli hyvin kulunut ja kuiva, kaikki puunsyyt istuinosassa olivat auenneet. Antiikkikauppias valaisi minua myöhemmin, että muovimaalilla (l. akryylimaalilla) huonekaluista lähtee niiden antiikkiarvo. Maalin tulisi olla esim. öljytemperaa - jota sitten kuuliaisesti ostinkin seuraaviin projekteihin.

Tarvitsin istuinryhmään kolme tuolia lisää, joten selasin Huuto.netiä ja soitin muutamat antiikkiliikkeet läpi. Tampereen Osto ja myynti -liikkeessä vastattiin, että heiltä ei tuolia löydy, mutta hyväkuntoinen Aino-tuoli olisi maksimissaan 30 euron arvoinen, usein paljonkin sen alle.

Astuin sattumalta sisään Antiikin Helmi -liikkeeseen, jonka eteisessä seisoi heti neljä etsimäni kaltaista tuolia sekä niihin kuuluva pöytä. Yhteishinta oli 550 euroa. Sain myyjän ympäripuhuttua, että hän myisi tuolit erikseen. Niiden hinta oli 50 euroa kappale, enkä saanut siitä enää tingittyä. Raaskin ostaa vain kaksi ja odottelen nyt, löytäisinkö puuttuvan yhden tuolin jostakin edullisemmin. Sitä paitsi on vain hauskaa, jos kaikki tuolit eivät ole samanlaisia. Nythän minulla on jo kahta mallia ennestään.

Tuolit ovat kauniita lakattuinakin, mutta mieheni (!) haluaa niistä vaalean pastellivärisiä, jotta ne sopivat meille paremmin. Sateenkaarivärit Oy:n valkoista öljytemperaa voi itse sävyttää ihan tavallisilla vesiväreillä mieleisekseen. Yhdestä tuolista aion tehdä vaaleanpunaisen ja toisesta hiekanruskean. Mikä sopisi neljännelle tuolille, sitten kun sen löydän?

Koska kyyhkynharmaata akryylimaalia jäi paljon jäljelle, maalasin sillä mm. lokerikon, jonka olin löytänyt sukulaisen varastosta. Siihen saa nyt kätevästi kaikkea keräilytilpehööriä: höyheniä, sulkia, munankuoria, naruja, pyykkipoikia, kortteja, kauniita papereita (kuvassa näkyvän paperin olen muuten saanut Kesäkummun Marikilta!), saksia, klipsuja, haarukoita... :)
Puuhakasta viikonloppua toivottaa

Vuorostaan pohjoiseen

2009-07-15T23:00:00.006+03:00

Neljä päivää kotiympyröissä, ja pieni lomastressi oli valmis... Mutta miten hyvä mieli siitä syntyykään, kun saa kauan kertyneitä rästitöitä valmiiksi! Minulla on näyttely elokuun ajan paikallisen näkötornin kahviossa, joten maalasin parissa päivässä vielä yhden pienen työn, jossa paikka on kuvattuna. Lisäksi entisöin vanhan Aino-tuolin, olohuoneen sohvapöydän, seinälokerikon ja joukon vanhoja vitriinikehyksiä. Tuolista tuli helmenharmaa (Adalmiinan Helmen suosituksen mukaan), ja sohvapöydän maalasin kuultovalkoisella, puolihimmeällä lakalla. Juuri sellaisesta liitumaisesta jäljestä olin haaveillut! Esittelen projektini heti, kunhan palaan Lapista noin viikon kuluttua. Eli matka jatkuu huomenna kohti pohjoista. Ihana on Suomenkin suvi!

Nautinnollisia kesäpäiviä toivotellen,

Maanpäällinen paratiisi

2009-07-14T15:21:00.025+03:00

Edellisen viestini talokuva olikin väärästä kohteesta. Luulin, että olimme vuokranneet Interhomelta lomatalon, mutta meillä olikin Agriturismon kohde, jota oltiin kehuttu Trip Adviserissa. Luotan Tripadviserin suosituksiin jatkossakin, sillä talo oli parempi kuin ikinä olisi osannut toivoa. Sisustus oli ranskalais-italialaista maalaistyyliä parhaimmillaan: talonpoikaisantiikkia (harmittaa vietävästi, etten valokuvannut yksityiskohtia!), tuoksuvia laventelikimppuja, kauniita tauluja, tekstiilejä ja astioita, tummia kattoparruja, antiikkipeilejä ym. Vuokraava pariskuntakin oli sydämellinen.

Maaseudulla, keskellä jylhiä vuoristomaisemia (Eugenean vuoristo), kohosi matkailijan paratiisi, josta oli lyhyt matka Venetsiaan, Padovaan, Vicenzaan ja Veronaan. Kaupungit olivat kauniita katsella, mutta viihdyin parhaiten maaseudun rauhassa, oliivipuiden katveessa, nauttien oman pihan herkuista. Viini ja oliiviöljy olivat oman pihan satoa, salviaa, minttua, basilikaa ja rosmariinia sai poimia etupihalta niin paljon kuin jaksoi syödä. Tuoretta ciapattaa, tomaattia ja hedelmiä haettiin joka päivä lähikylän erikoisliikkeistä. Risottoa ja pastaa nautittiin takapihan aurinkokatoksessa, josta avautui henkeäsalpaava näkymä laaksoon ja sen pikkukyliin.

Niin täydellistä. Sydän jäi sinne. :)

Talo Italiassa

2009-07-03T13:04:00.010+03:00

Olemme vuokranneet tämän talon Pohjois-Italiasta viikoksi, ja lähdemme matkaan varhain huomenaamulla. Tänään alkaa ensimmäinen kesälomani kymmeneen vuoteen! (Tai olinhan viime elokuun työttömänä, mutta ei sitä voi verrata palkalliseen kesälomaan. :)

Jostain kummasta iski jännitys: mitä jos autolla liikkuminen on vaarallista, mitä jos lapsille sattuu jotakin, mitä jos italiani on niin ruosteessa, etten pärjää edes alkeellisessa kanssakäymisessä paikallisten kanssa?

Olen unelmoinut tästä lähdöstä niiin pitkään, siksi jännittää. Olen itkenyt, rukoillut ja toivonut että muuttaisimme sinne, mutta jokin on muuttunut. Alan viihtyä tässä kurjassa kaupungissa, tutuissa ympyröissä. Arvostan poikien päiväkotipaikkaa. Rakastan meidän kotia. En sittenkään ole varma mistään. Ehkä kaikki selviää ensi viikon kuluessa...

A più tardi!

Kierrätystaidetta

2009-06-30T20:06:00.011+03:00

Akryylivärit tarttuvat miltei kaikille pinnoille, paitsi öljymaalatuille. Minä olen tehnyt vasta ensimmäisen aluevaltaukseni maalauskankaalta vanerille. Puu imee siveltimestä hetkessä kaiken värin ja veden, joten maali saa mielellään olla paksua ja sitä saa levittää runsaalla kädellä. Asiaa helpottaisi vanerin pohjustaminen gessolla, mutta pidän siitä, että puun syyt jäävät akryylivärin alta hiukan näkyviin.

Lapset ovat kasvaneet pois 9-12 palan palapeleistä, joten olen maalannut niiden taustoille. Palapelejä on vielä kolme kappaletta jäljellä, ja minulla on mielessäni niihin aivan loistavat maalausaiheet! Kunpa pääsisin jo toteutusvaiheeseen! :)

Rakkaat lukijat, jos teillä on turhia puupalapelejä kotinurkissanne, ottakaa minuun yhteyttä! Maksaisin lähettäjälle toki pientä vaivanpalkkaa ja korvaisin lähetyskulut. Eikä haittaa jos pala tai pari puuttuu! Kertokaa ihmeessä, jos teillä on muita ideoita ekotaiteen materiaaliksi. Luulen, että ainakin meidän puiset jakkaramme muuttuvat pian käyttötaiteeksi...

Houkutuksia

2009-06-24T11:54:00.011+03:00

Kuvat: Anthropologie

Olen toista päivää sairaslomalla. Nukuin eilen 18 tuntia, jonka jälkeen makasin hetken sohvalla vilkuillen TV:tä, söin kaksi mandariinia ja nukuin seuraavat 10 tuntia. Huominenkin on vielä lepoa. Sen jälkeen viikko töitä ja kesälomalle!

Olen päättänyt kiertää kaikki kaupat kaukaa ennen Italiaan lähtöä, etten tuhlaa alennusmyynteihin. Mies esitteli eilen kivoja Blue-Tomatosta tilaamiaan T-paitoja, joten minäkin tein pienen visiitin Anthropologieen. Siellä ei ollut alennusmyyntiä, mutta houkutuksia löytyi yllin kyllin.

Taiteilijatapaaminen

2009-06-17T21:49:00.011+03:00

Tämä taulu lähti mukaamme

Pääsin tänään tapaamaan lempitaiteilijaani hänen työhuoneelleen Vallilan Taiteilijataloon. Tehdasrakennuksen ensimmäisen kerroksen ovessa luki Kaarina Kaikkonen, kolmannen kerroksen vasemmalla puolella Raili Tang... Huokaisin syvään ja hymyilin: kaikki mestarit siis työskentelevät täällä!

Soitimme vastapäistä ovikelloa ja kohta oviaukossa seisoi viehättävä taiteilija vastaanottamassa iloisesti meidät uteliaat. Taiteilija, jonka teokset ovat aina saaneet minut jähmettymään paikoilleni ja liikuttumaan jopa kyyneliin asti. Niin mykistävän kauniita ne ovat! Katse viipyy niissä kuin perhonen kukassa.

Oli valtavan inspiroivaa kuunnella, kun taiteilija kertoili valoista ja varjoista, siveltimistään, öljymaalaustekniikastaan sekä tavastaan käsitellä värejä ja muotoja. Maalaustapa oli aivan erilainen kuin minun, paljon fyysisempi. Kun minä istun ja näperrän, hän "muovailee" maalia, eikä ajattele sitä niinkään pintana.

Luopuessaan saa

2009-06-14T21:49:00.007+03:00

Voitin pienessä, kansainvälisessä taidekilpailussa toisen sijan ja palkinnoksi sain osallistumisen heinäkuiseen yhteisnäyttelyyn. Valittelin tulevia kehystyskustannuksia. Kävin tervehtimässä isotätia ja sain häneltä kauniin antiikkikortin. Opetin lapsia pyöräilemään ja keräsin niittykukkia. Siivosin kodin, järjestin vaatehuoneen ja hoidin pihaa. Katsoin pitkästä aikaa elokuvan (Fucking Åmål) ja sytytin kynttilöitä kesäyöhön. Kadehdin naapureita, joilla oli aikaa grillata. Kävin nuorimmaiseni kanssa uimahallissa ja vanhemman kanssa ehtoollisella. Nautin pitkän lounaan kaupungin kauneimmassa ravintolassa. Pesin ikkunat ja itkin hiljaa.

Alan olla loppuunpalanut, mutta tiedän sen nyt. Täytyy luopua kolmesta itselleni tärkeästä asiasta, jotta tulen taas onnelliseksi. Se ei tule olemaan helppoa.

Leikkokukkia

2009-06-07T21:01:00.013+03:00

Kärvistelin kuukauden seuratessani kesäkukkien hintoja: ruukkukukkiin olisi uponnut n. 100-300 euroa ostopaikasta riippuen. Keräsin viikonlopun aikana lähitienoolta kimppukaupalla syreenejä, lupiineja, leinikkejä ja lemmikkejä, ja totesin niissä olevan tarpeeksi kukkaloistoa. Pihalla kukkivat perennat ja sisällä luonnonkukat.

Viime viikko kului kielenkääntämisen parissa. Käänsin verkkosivujani suomesta englantiin. Saa nähdä, mitä kävijämäärille tapahtuu; kaikkoavatko vanhat asiakkaat ja tuleeko maailmalta uusia. Hyvää teki kerrata omaa ammattisanastoa englanniksi. Mikä on syväsyövytys ja kohopaino, mikä asfalttitekniikka - entä happolaveeraus? Hetken aikaa kaipasin kuparia ja oksalakkapurkkia, hidasta meditatiivista puurtamista laatan parissa.

Minulla on paljon ajatuksia tammikuiseen lopputyöhöni (julkaisugrafiikka) liittyen. Ajattelin taidekirjaa, jossa olisi teoskuvien lisäksi paljon fiiliskuvia ja ehkä hiukan tekstiä, kevyttä sellaista. Taide osana sisustusta, ruokailua, luonnossa liikkumista - ylipäänsä elämää. Kävi niinkin, että minulle tarjoutui tilaisuus hakeutua valokuvausopintoihin ensi syksyksi. Jos osaisin kuvata, kirja syntyisi edullisemmin. Meidän perheessä mies on kuitenkin huomattavasti minua lahjakkaampi, idearikkaampi ja taitavampi kuvaamaan. Ehkä minun kannattaisikin koota lahjakkaista ystävistä ja blogituttavista työryhmä, joka toteuttaisi kirjan yhdessä! Löytyykö kiinnostusta?

Bob ja Rob

2009-06-07T13:41:00.007+03:00

Kuva: Robert Ryan, Etsy

Työpaikan kahvipöydälle ilmestyi Helsingin Sanomista repäisty Bob Helsingin koko sivun mainos. "Rob Ryanin paperileikkaus, mieletöntä!", innostuin. Mainoksen sisältö viittaa luullakseni mainostoimistotutkimukseen, jonka mukaan kyky nostaa asioita puheenaiheeksi oli asiakkaille yksi tärkeimmistä kriteereistä mainostoimiston valinnassa. Tässä mainoksessa on oivallusta ja toteutus on juuri sellainen, mistä pidän, eli siinä on käsintehdyn tuntu.

Myöhemmin sain selville, että tekijä olikin joku Julene. Hienoja hänenkin työnsä näkyvät olevan, mutta ei ole alkuperäistä voittanutta. Mister Robin paperileikkauksissa on aina ollut noita tiukuja, sydämiä, koukeroisia nauhoja ja hauskoja tekstejä.

Kesän entisöintiprojektit

2009-05-31T21:12:00.011+03:00

Meillä on maalla punamultamaalilla maalattu hirsimökki, johon on pelkkä hallintaoikeus. Saimme sen kalustettuna, ja myös kalusteet kuuluvat omistajille. Siellä on mm. talonpoikainen astiakaappi sekä vaarallisesti keikkuva vaatekaappi 1910-luvulta, molemmat kauniissa väreissä.

Aino-tuoleja olen ihaillut niin kauan kuin muistan, ja mökin mukana sattui tulemaan yksi sellainen. Ei naulan naulaa, vaan ehjät puutapit. Ei kiikkerä, vaan täydellinen istua. Pari vuotta sitä ihailin, kunnes tänä viikonloppuna uskaltauduin kysymään omistajilta, onko tuoli heille rakas. "Ei todellakaan, olette ystävällisiä jos viette sen mennessänne!", kuului vilpittömän iloinen vastaus.

Nyt meillä kilpaillaan, kuka kulloinkin saa istua siihen aamiaiselle, päivälliselle tai iltapalalle. Kesällä aion maalata tuolin helmenharmaaksi ja metsästän sille - Huuto.netistä tai jostakin - kolme kaveria, jotka maalaan eri pastelliväreillä. Ihana entisöintiopas Upeaa rojua saa auttaa maalien valinnassa ja tekniikassa. Talonpoikaispöytä odottaa sekin entisöintiä, jos vain jostain löytyisi aikaa kaikkeen tähän...

Puuttunut pala

2009-05-28T21:08:00.007+03:00

Varoitinhan, että minulla on luomiskausi? ;) Postaukseni käsittelevät edelleen taidetta, joten pahoitteluni niille, joita aihe ei voisi vähempää kiinnostaa.

Olen löytänyt uuden taiteilijaystävän, jonka kanssa jaamme mielipiteitä, näkemyksiä ja kunnianhimoisia tavoitteita. Oikein pursuamme intoa suunnitellessamme seuraavan vuoden näyttelyitä, joista muutaman pidämme yhdessä. Minä varioin palapeliteemaa, ja yllä on sarjan ensimmäinen valmis työ. Toinenkin on jo lähes valmis, mutta se on digitaalinen...öhöm...maalaus? Vai miksi niitä kutsutaan, mediataiteeksi?

Vaikea valita tähän akryylimaalaukseen kehys: pitäisikö sen olla valkoisella vai mustalla pohjalla? Lasin alla vitriinikehyksessä vai ilman lasia tilakehyksessä? Huomenna täytyy tehdä päätös, sillä vien "Pixie Janen" samalla kehystettäväksi.

Kirjaihmisille

2009-05-23T12:01:00.003+03:00

Lähden tästä Helsinkiin juhlimaan rakkaan "äitikaverini" hääpäivää. Pariskunta kirjoittaa työkseen, joten sain oivan tilaisuuden tehdä heille ensimmäisen ex librikseni. Se oli niin hauskaa puuhaa, että taidan alkaa harrastaa näitä oikein tosissani!

Lämmintä viikonloppua!

Savannimaisemassa

2009-05-17T20:58:00.003+03:00

Joskus vastaan tulee kuva, joka on pakko maalata. Joskus sanomalehdessä, tällä kertaa blogissa. Pixie Janen söötti omakuva kissanaamarilla sopi loistavasti sarjaani muotokuvia, joissa on naamioita. Taustaksi maalasin palan savannia. Käytin naamiossa siniseen taittavaa helmiäismaalia, joka valitettavasti ei näy tästä valokuvasta, mutta se kuultaa kauniisti kun katsoo maalausta hiukan sivusta. Otsan ja korvien kolmiot on maalattu kullalla. Erityisen tyytyväinen olen noihin veden heijastuksiin sillan kupeessa.

Lapsen silmin, osa 2

2009-05-16T15:55:00.006+03:00

Kuopus, 2-v., heräsi kainalostani pitkiltä päiväunilta. Hän katseli tauluhyllyllä olevia maalauksia.

- Äiti, mitä tuo setä tekee vedessä?
- Se on täti. Se kirjoittaa kosteaan rantahiekkaan LIBERTY, vapaus. Se haaveilee.
- Sillä on pitkä häntä!

Mahtavia ajatuksia tällä pienellä taiteentuntijallani. Mutta asiasta ihan toiseen: tarkkasilmäisimmät teistä jo huomasikin, että olen poistanut täältä blogistani muutamia postauksia... Sen jälkeen kun paljastin nimeni aloin miettiä, kuinka paljon näitä "naisten pikku salaisuuksia" haluan itsestäni kertoa. Aloitan ehkäpä jo tänään toisenkin blogin kirjoittamisen, anonyyminä, ja laitan poistamani jutut sinne. Googlettamalla löydätte kyllä. :)

Oppi on ilo

2009-05-12T19:34:00.009+03:00

Blogiharrastuksessa parasta on hyvien ideoiden kierrätys. Viime talvena näin monella sivulla pahvisia etikettejä, joita lähdin itsekin metsästämään. Löysin niitä lopulta Porvoon vanhasta kaupungista. Puoli vuotta ehti kulua ilman, että olisin tehnyt etiketeillä yhtikäs mitään, kunnes sain harjoitustehtäväkseni suunnitella nettisivut (yllä). Käytin lay-outiin myös narukokoelmani aarteita.
Tyttölasten vanhemmilla on varmasti suuri kiusaus ostaa tyttärilleen kauniita vaatteita. Poikien äitinä taas lastenvaatteet ovat minulle aivan yhdentekeviä - riittää että ne ovat ehjiä ja sopivan kokoisia. Sen sijaan lastenkirjat ja -elokuvat ovat heikkouteni: Jason-kirjat, Myyrä, Wall-E, Samu ja Salla, Late Lammas, Eemeli, Peppi Pitkätossu, Lotta... Pyysin syntymäpäiväsankarille hänen puolestaan WSOY:n Oppi & Ilo -sarjan tuotteita, sillä ihailen niiden graafista ilmettä. Pelit, kirjat ja tehtävävihot ovat silmiä hivelevän kauniita, ja voisin ihailla niitä kaiket illat. Ja lapsihan toki hyötyy äitinsä innostuksesta!

Hyvää äitienpäivää!

2009-05-10T14:06:00.005+03:00

Lapsuus se on korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän nyt vain.
Äidillein vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.
Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on, äiti mun.

Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää.
Äideistä parhain sä oot.
Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on, äiti mun.

Esikoispojalla on huomenna nelivuotissynttärit, joten äitienpäivääni kuuluu huomattavan paljon siivoamista, pyykinpesua ja leipomista, mutta kuten pojalla on tapana sanoa: "se ei mitään haittaa!" Hän on kutsunut minutkin syntymäpäivilleen ja toivoo lahjaksi hirviötä, koska hän kuulemma pitää niistä. Tänään maalattiinkin vesiväreillä monta hirviömaalausta.

Maailman ihanimmat lapset. Mieskin on ihana: sain häneltä myrtin lahjaksi, vaikken hänen äitinsä olekaan. ;)

Luomiskausi

2009-05-08T18:34:00.010+03:00

Joskus muotokuvan tekemiseen menee kokonainen vuosi, ennen kuin sen saa näköiseksi.

Hirveä ikävä lapsia, koska olen maalannut kolme päivää putkeen. Ensin olen ollut 8 tuntia töissä ja sitten 5 työhuoneella. Kukat ovat jääneet kastelematta, laskut maksamatta... Onneksi saan viettää viikonlopun kokonaan lasten ehdoilla.

Luomiskaudet ovat sellaisia, että ajattelen koko ajan keskeneräisiä maalauksia ja uusia aiheita. En ole oikein kenellekään läsnä. Kun maalaan, unohdan jopa syödä ja levätä. On ihanaa pyöräillä lämpimässä yöilmassa työhuoneelta kotiin, ajatella hymyssä suin aikaansaannoksiaan ja suunnitella tulevaa. Olen täynnä hyvää tuulta ja vahvaa itsetuntoa. Ei muistoakaan siitä koko talven kestäneestä kaipuusta päästä etelään, pois Suomesta. Toki nyt on kevätaurinkokin saapunut, mutta olen vakavasti miettinyt, kuinka paljon viihtymiseen ja tyytyväisyyteen vaikuttaa se, mitä tekee tai harrastaa. Miehenikin on koittanut selittää, että ei hän mitenkään erityisesti kaipaa ulkomaille, koska hänellä on täällä niin mielenkiintoisia harrastuksia!

Luomiskauteni ei yleensä kestä kauaa; ehkä muutaman viikon kerrallaan. Niitä seuraa aina urheilukausi, koska en kestä olla paria viikkoa pitempään ilman rankkaa liikuntaa. :)

Nyt kuuntelen Madonnan ja Susan MacLeodin Into the grooven, käyn postit läpi ja palaan takaisin perheen pariin! Hyvää viikonloppua!

Kevään juhliin

2009-05-05T18:33:00.004+03:00

Meillä on tässä kuussa äitienpäivän lisäksi kahdet syntymäpäivät ja yhdet häät. Lahjaideoita kaipaaville vinkki: täältä löytyy taidegrafiikkaa 55 eurosta ylöspäin, ja kun siitä vähennetään 40 %, saat uniikin taideteoksen ainoastaan 33 €:lla.

Vappukuvia, osa 2

2009-05-04T22:38:00.006+03:00

Voisinpa muuttaa mökille järven rantaan, maalle. Se, että kaupungin valot näkyvät vastarannalla, luo sopivan kiinnekohdan urbaaniin elämään. Lapissa sielu alkaa jo viikon jälkeen lepattaa, kun vastarannalla on pelkkää erämetsää ja hiljaisuutta. Samanlainen eksistentiaalinen ahdistus tulee, kun syventyy katsomaan avaruutta tai merta.

Vappukuvia, osa 1

2009-05-04T22:24:00.008+03:00

Vappu oli rauhallinen ja mukava - ei siis tarvetta katsoa peiliin, vaikka kuopus sitä tarjoaakin vapunpäivän aamuna...

Aurinkoista ja lämmintä toukokuun alkua!

Madonnia ja munia

2009-04-28T20:19:00.014+03:00

Madonnakokoelmani karttui yhdellä uudella (alin kuva). Tuskin maltan odottaa, että pääsen etsimään Italiasta aitoja antiikkimadonnoja, joista maali on lohkeillut ja värit haalenneet, ja joista nenä ja isovarvas puuttuvat... Jostain syystä asetelmissani madonnat on yhdistetty munankuoriin ja vanhoihin avaimiin. Siinäpä symboliikkaa pohdittavaksi!

Sain aikaiseksi vaihtaa hyppynaruasetelmani talvikuvat kesäisempiin. Mietin, että tuollaisia väritettyjä mustavalkokuvia saisi itsekin tehtyä ja painettua korteiksi. Ovaalikehyksissä omien poikien seepiakuvat olisivat aika kivoja! Vanhoja kasvioitakin minun olisi tarkoitus jäljentää, jotta saan portfoliooni muutaman kuvitusesimerkin.

Kevätkaiho

2009-04-26T22:17:00.007+03:00

Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.
Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti.
Kevätkaihonkukkakohan se sai minut laulamaan virttä samalla kun lyhensin oksasaksilla pensaita, syreenejä ja villiviiniä. Kuljetin kolme kottikärryllistä oksia roskalavalle ja haravoin pihan siistiksi.

Kevät tekee kiitolliseksi kenet tahansa. Tylsä kotikaupunkikin on herännyt eloon: ihmiset nauravat, naapurit pysähtyvät juttelemaan, kansallisuuksia näkyy katukuvassa aikaisempaa paljon enemmän. Alan viimeinkin viihtyä!

Kenkävalintoja

2009-04-24T22:52:00.008+03:00

Tähän ikään asti olen pärjännyt ilman omia juhlavaatteita, penkomalla siskon ja äidin vaatekaappeja. Nyt kun on kahdet häät vielä tälle kesällä, päätin vihdoin ostaa oman asun, jolla mentäisiin sitten seuraavat vuodet. Budjetiksi ajattelin max 150 euroa. Sopiva puku, 49,95 €, löytyi Seppälä by Nykänen & Frigrenin mallistosta. Saman malliston bolero, 11 €, lämmittää sopivasti näin huhtikuussa. Snö of Swedenin pisarahelmikoru, 33 €, somistaa kaula-aukkoa. Loput budjetista menikin ranskalaiseen manikyyriin.

Laukku on vanha, kuten kengätkin. Kummat kengät sinusta sopivat paremmin kokonaisuuteen: liukuvärjätyt punamustat piikkarit vaiko ihan klassiset mustat? Miehen mielestä mustat, mutta minä kallistun punertaviin. Onhan Christian Louboutinin kengissäkin punaista ja silti niitä yhdistellään kaiken värisiin asuihin.

Huomenna pääsen matkustamaan junalla kahdestaan miehen kanssa, nauttimaan ihanien ihmisten seurasta, juhlimaan kevättä ja rakkautta sekä yöpymään lempihotellissani! Sunnuntaiaamun vaahtokylvyn ja herkullisen brunssin jälkeen on aika palata taas kotiin lasten luo.

Hyvää viikonloppua!

Taidesuunnistus '09

2009-04-19T20:14:00.010+03:00

Korvanapit: Ovélia; made by Keltainen Orava

Taidesuunnistus, koko Pirkanmaan laajuinen taidetapahtuma, järjestettiin tänä viikonloppuna jo viidennen kerran. Kerran vuodessa yleisöllä on vapaa pääsy taiteilijoiden, käsityöläisten ja muotoilijoiden ateljeihin, työtiloihin ja gallerioihin. Se on oiva tilaisuus nähdä ihmiset kuvien takana, keskustella ja kysellä taiteesta, ostaa taidetta edullisesti ilman välikäsiä ja tutustua alueen osaajiin ja taidetarjontaan.

Viime vuosilta parhaina käyntikohteina jäivät mieleeni vierailut Tuula Lehtisen, Samppa Törmälehdon, Juha Merran, Anja Ikosen, Tuomo Rosenlundin ja Janne Ratian työtiloissa. Paitsi että heidän työnsä ovat olleet vaikuttavia, he ovat osanneet kertoa niistä innostavasti. Väitteet siitä, etteivät taiteilijat muka osaisi myydä ja markkinoida teoksiaan, tuli kumottua tänäkin vuonna useaan kertaan. Vai valikoituuko suunnistukseen ainoastaan ne ulospäinsuuntautuneimmat taiteilijat? Tapahtuma ei suinkaan kata kaikkia pirkanmaalaisia taiteilijoita ja kädentaitajia. (Enhän ollut itsekään mukana, koska työtilani on yksityisasunnossa.)

Yleisö otettiin avosylin vastaan ja omasta työskentelystä kerrottiin mielenkiintoisesti ja harjaantuneesti. Melkein jokaisella oli tarjota kiinnostuneille myös jotakin kättä pidempää eli käyntikortti ja/tai verkkosivuosoite tai jopa painettu esite. Tänä vuonna innostuin eniten Juha Mertan, Kirsti Tuokon, Carita Bergin ja Taidetyöhuone Leikkikoulun tapaamisista. Kuulin heiltä hienoja tarinoita taideteosten aiheista, työskentelyn lähtökohdista sekä käyttämistään tekniikoista. Avoimesti he kertoivat sellaistakin, jonka itse näkisin "taiteilijan liikesalaisuutena". Niinpä minäkin heitin ilmaan ideoita sopivista yritysyhteistyökumppaneista ja markkinointimahdollisuuksista, ja taiteilijat ottivat ne innostuneesti vastaan.

Toivottavasti tapahtumassa kävi Pirkanmaan päättäjiä, sillä varsin monella taiteilijalla ja artesaanilla oli surullista kerrottavaa kotikaupunkinsa tai kuntansa kulttuurimyönteisyydestä - vai pitäisikö sanoa kulttuurivastaisuudesta. Moni oli häädetty työtiloistaan, kun paikalle oli kaavoitettu parkkiruutuja, ja ne, joiden ateljeet säästyivät purku-uhalta, hiillostettiin ulos jatkuvilla vuokran korotuksilla. Edellisvuosina Taidesuunnistus-liite ilmestyi Aamulehden välissä, jolloin tapahtuma sai hyvin näkyvyyttä. Tänä vuonna liitteitä oli kai jaossa kirjakaupoissa ja kahviloissa, koska lehtimainontaan ei riittänyt rahaa. Pienen katugallupini perusteella kukaan vastaajista ei tiennyt kyseisen taidetapahtuman olemassaolosta mitään. No, tunnettuuden kasvattaminen viekin yleensä sen viisi vuotta...

Lapsen silmin, osa 1

2009-04-15T13:44:00.010+03:00

Kolmevuotiaamme on kova poika valokuvaamaan. Hänellä on Flickrissä oma albuminsa, jonne talletetaan kaikki parhaat otokset. Joskus pää rajautuu ulos kuvasta, kuten yllä, mutta usein hän onnistuu ottamaan hyviä tilannekuvia muiden huomaamatta.

Alakuvassa on grafiikkani vuodelta 1996. Sen nimi on Kiukku. Pojan ottamassa kuvassa on minun äitini keittiössään. Kuvapari saa minut hymyilemään.

Suuri maa

2009-04-14T06:18:00.015+03:00

Lapin loma oli täydellisen ihana. Oli hienoa viettää aikaa lasten kanssa kerrankin oikein kunnolla. Viimeisen vuoden aikana minulla oli ollut vain viikko lomaa, joten vapaapäiville oli suuri tarve. Lapsilla oli koko loman ajan sellainen pulina päällä, etteivät ole koskaan kotona niin paljon jutelleet.

12-tuntiset automatkatkin menivät todella hyvin. Blue 1:lla oli kyllä hauska kampanja, kun pitkin matkaa oli ripoteltu tienvarsimainoksia, joissa luki "Tsemppiä", "Suomi on suuri maa" tai "Jaksaa jaksaa!". Pistivät suun virneeseen, vaikka takapenkki olikin hiljaa.

Perillä odottivat paksut lumikinokset, joista pojat rakensivat lumilinnoja ja tunneleita. Mies sai leijasurffata järven selällä, ja minä maalata ja lukea. Luin ahmien kaksi vaikuttavaa kirjaa: Leikin loppu - lapsisotilaan tarinan ja Sofi Oksasen Puhdistuksen. Nukuimme koko perhe kymmenen tunnin yöunia ja parin tunnin päiväunia. Ulkoilu puhtaassa erämetsässä ja kirkkaassa auringon valossa hoiti sielua ja ruumista. Mutta syötyä tuli ihan liikaa...

Palasimme takaisin jo sunnuntaina, jotta oli aikaa valmistautua työviikkoon. Stressi puski kuitenkin väkisin päälle. Lääkitsin sitä siivoamalla kodin puhtoiseksi, lähtemällä juoksulenkille ja tekemällä hetken pihahommia. Auttoi kummasti! Oli käsittämätöntä, kuinka pihassa nousi scillat, narsissit ja tulppaanit, vaikka edellisenä päivänä olin hiihtänyt pohjoisen kirkkailla hangilla.

Ön

2009-04-05T19:52:00.011+03:00

Loma alkoi perjantaina. Viikonloppuna kävimme Muumilaaksossa askartelemassa pääsiäiskoristeita, leivoimme pullaukkoja ja nukuimme neljän tunnin päiväunia. Nyt pakkaamme tavaroita ja aamulla lähdemme ajamaan kohti Lappia, kohti omaa rauhaisaa saarta.

Siteeraan Muumilaakson Sadun saaret -kirjaa: "Saari suojaa yksityisyyttä ja korostaa vapautta. Siellä on mahdollista ´vain olla´ oman itsensä kanssa. Ehkä sen jälkeen on helpompi olla seurallisempi ja kuunnella muidenkin ajatuksia ja murheita. Saaressa eläminen edellyttää rohkeutta, omatoimisuutta ja arjen viisautta. Elämä on yksinkertaista, samoin ongelmat liittyvät usein käytännön asioihin. Oikea perspektiivi syntyy ja omat ongelmat kutistuvat tai ainakin pienenevät."

Hyvää pääsiäistä! Palaan 14.4. mukanani paljon Lapin luontokuvia.

Kesä kirjoen tulevi

2009-03-31T11:12:00.009+03:00

Kuvat: taito pirkanmaa

Olin ennen kova kirjomaan, mutta sekin harrastus on jäänyt kokonaan kiireiden jalkoihin. Löysin äsken työasioiden kautta Katja Lehtosen suunnittelemia kirjontamalleja ja nyt sormet syyhyävät päästä neulan ja kauniiden kirjontalankojen pariin. Hassu yhteensattuma on, että olen tehnyt saman nimisiä tauluja kuin nuo kirjontamallit.

Tyynyjä meillä on aivan liikaa jo ennestään. Olen mm. tehnyt poppanatyynyjä, jotka lojuvat lastenhuoneessa käyttämättöminä. Pienet metsämansikat ovat kuitenkin niin vastustamattoman suloisia, että niille on löydyttävä tilaa, vaikka sitten kesämökiltä.

Ensi viikolla on luvassa paljon odottamani Lapin loma. Siellä olisi hyvä tilaisuus kirjoa kynttilän valossa kaikki pitkät illat, kun ei ole kiireitä. Aion myös varastoida unta kevään tarpeisiin, sillä olen jälleen auttamattomasti ajautunut kuuden tunnin yöuniin.

Perjantai ja monesko päivä?

2009-03-27T18:24:00.009+02:00

Tällaisessa telineessä kelpaisi pitää papereita, kiiltokuvia, leimoja ja tusseja.
Kuva: Jeanne d' Arc Living

Kiinnostuin skräppäämisestä, koska siinä tulisi harjoiteltua graafista suunnittelua leikkimisen lomassa. Samoja sommittelun ja typografian ongelmiahan siinäkin ratkotaan. Nettikauppojen skräppäystilpehööristä en kuitenkaan ymmärtänyt yhtään mitään. Mitä ihmeen sirkkoja? Millä materiaalilla pääsee alkuun?

Jatkoin etsintääni Tiimarista. Valikoimaa oli niin paljon, että vakuutuin tämän olevan laajalle levinnyt muoti-ilmiö. Esimerkkikansioitakin oli näytillä, mutta sekä niissä että itse tuotteissa oli sama vika: hirveästi kitshiä. Halusin vanhoja tapettimalleja, riisipaperia, juuttinarua, origamipaperia, vaaleita värejä ja valkoista. Tarjolla oli kirkkaita kuvioita, lapsekkaita tarroja, kimalletta ja hologrammeja.

Kiinnostukseni koko hommaan hiipui. Jos kirpputoreilla ja varastoissani tulee sopivaa materiaalia vastaan, käytän niitä. Ostamaan en rupea.

Päivä lähti muutenkin käyntiin nurjasti. Unohdin kahvilaan uusimman sisustuslehteni, tiputin Tiimarissa joka kerta kääntyessäni jotakin lattialle, kurssitehtäväni onnistuivat vähän kehnosti ja tietokoneellani ei päässyt verkkoon, joten en päässyt lähettämään tärkeää sähköpostia. Pehmitin kireitä hermojani ostamalla ohuen lasisen pullon astianpesuaineelle sekä paketillisen tyhjäksi puhallettuja viiriäisen munia pääsiäiskoristeluihin. Olin aivan varma, että munat ovat rikki ennen kuin asetelmani on valmis tai että lasipullo ainakin särkyy kotimatkalla, mutta ei kuitenkaan!

Tällaisina päivinä on paras käpertyä kirjan kanssa vuoteeseen ja siirtää kaikki muu huomiseen.

Hohtoa

2009-03-18T19:01:00.020+02:00

Kuva: Anne's Garden

Digipokkari siirtyi ajasta iäisyyteen, joten minun on viimein siirryttävä käyttämään pari kuukautta sitten hankkimaani järkkärikameraa. En kuitenkaan ryhdy siihen nyt, vaan vasta pääsiäislomalla, joten siihen asti joudutte tyytymään valmiskuviin, ruudunkaappauksiin ja skannauksiin.

Lamppuhankinnat ovat olleet meillä viime aikoina tapetilla. Metsästin Habitatin kahdenkymmenen euron versiota Garlandista, mutta sitä ei löydy enää ainakaan suomalaisesta valikoimasta. Täkäläisissä kaupoissa oikea Garland maksoi edullisimmillaan 109 €, mutta eBay:ssä sitä myydään (käyttämättömänä) hintaan 25 £.

Petri Vainion Dream-seinävalaisin valkoisella kankaalla - eli ilman kuvapainatusta - on myös kevään hankintalistalla. Jotain olen silti saanut jo kotiinkin asti! Yläkuvan lamppu oli hartaasti odotettu. Vastaavia köyhänhopeisia valaisimia oli verkkokaupat väärällään, mutta kaikissa niissä oli messinkiä ja minä halusin hopeiset yksityiskohdat. Viimein osuin Anne's Past & Presentin verkkokauppaan ja täydellinen lamppu löytyi sieltä. Ilokseni se sattui olemaan Bloomingvillen, aivan kuten pöytälamppunikin!

Niin "valaistunut" mieli minulla on ollut tulevasta Lapin matkasta (sain luvan viikon lomaan) ja muutamasta muusta iloisesta yllätyksestä, että kirjankansikin sai positiivisemman ulkoasun. Harmaanruskea halkeileva muta ja kyynelehtivä silmä vaihtuivat unenomaiseen maisemaan, joka voisi olla näkymä junan ikkunasta sateisella säällä.

Korpimaa kanssani jaa

2009-03-17T08:25:00.013+02:00

Nyt kutsuu mua Kuusamo. :) Pyysin töistä palkatonta vapaata, jotta pääsisin perheen kanssa lomailemaan puoleksitoista viikoksi Lapin erämökkiin. Se on paras paikka koko Suomessa. Ihmisiä ei ole neljän kilometrin säteellä missään, ja se tekee välillä oikein hyvää. Saa olla rauhassa oman perheen kesken, ilman nykyajan mukavuuksia kuten sähköä ja vesijohtovettä. Jäätyneen järven hiljaisuus, tupakellon rauhoittava lyönti, kynttilänvalo, takkapuiden räiskyntä ja savusaunan lempeä pimeys. Päivät täyttää mukava puuhastelu: on lämmittämistä, kairaamista, veden kantamista, kalastamista, hiihtämistä, ruuanlaittoa, piirtämistä ja lukemista. Yksinkertaista elämää, josta me nautimme.

Slow

2009-03-13T06:25:00.021+02:00

Viimeisin kodin hankintani on 1886 vuoden mallia oleva käsintehty kastelukannu, jonka suihku muistuttaa kevyttä sadetta. Kukkien kasteleminen on paljon hitaampaa kuin vanhalla muovikastelukannulla, jonka luovutin työpaikalle (siellähän "muka"-kiirettä riittää). Kukkien hoitaminen on slow life -ajattelua parhaimmillaan: kun kastelen, olen pakotettu hidastamaan tahtia ja keskittymään kunkin kasvin olemukseen.

Lempifilosofini Maija-Riitta Ollila on sanonut, että esimerkiksi ruusun nähdessään voisi keskittyä vain ruusun havaitsemiseen sen sijaan, että alkaisi pohtia sen lajiketta, hintaa ja kuntoa. Toisin sanoen kyse on tuomitsemattomuuden taidosta, jota voi harjoitella koska vain.

Hidas kastelukannuni on herättänyt minussa enemmänkin ajatuksia hidastamisesta ja hyvinvoinnista. Viime päivinä olen keskittynyt kuuntelemaan kohta neljä vuotta täyttävää esikoistani ja saanut tietää hänen tunteistaan ja ajatuksistaan valtavan hienoja asioita. Koen taas, että käytän aikani vääriin asioihin. Töissä en ole korvaamaton, mutta kotona olen. Urheilusta en halua luopua, se on minulle henkireikä, mutta voisin aivan hyvin siirtyä lyhennettyyn työviikkoon töiden vielä kärsimättä.

Slow food -ajatusta toteutan niinä päivinä, kun käyn ulkona lounaalla. Lounaspaikassani ei käytetä puolivalmisteita, vaan kaikki tarjottava on itse tehtyä lähiruokaa. Eilen söin voissa paistettuja silakoita ja ainakin 400 g kasviksia. Pieni kävelylenkki lounaspaikkaan katkaisee päivän virkistävästi, mutta puolen tunnin ruokatunti venyy yleensä tunnin mittaiseksi. Siksi joudun toisinaan syömään pakasteaterioita työpaikalla.

Rauhallinen asuminen (slow housing) on minulle rakas aihe. Se perustuu tietysti rauhalliseen elämään (slow life) ja sen tavoitteena on rohkaista näkemään asiat pitkällä aikavälillä. Se korostaa yksilön ja ympäristön hyvinvointia sekä sosiokulttuurista hyvinvointia (Futura-lehti 4/07). Toteutan sitä niin, että kotona on mahdollisimman paljon avointa tilaa perheen yhdessäololle. Värit ovat vaaleita ja rauhoittavia, materiaalit aitoja ja kalusteet elämää nähneitä. Olen tutustunut nyt hiukan fengshuihin ja huomannut, että jokaisesta tilasta löytyy viisi elementtiä edustettuina: maa, tuli, puu, metalli ja vesi. Olohuoneessa on valo ja makuuhuoneessa varjo, keittiön värit ovat heikkoja ja lastenhuoneen vahvoja (yin-yang).

Rentouttavaa ja hidasta viikonloppua!

100.

2009-03-06T08:01:00.017+02:00

Vaikka olen ollut hyväntuulinen ja mieli jo tulevassa keväässä, olen jostain syystä maalannut vähän synkkiä töitä.

Teen myös kirjankantta kauhunovellille harjoitustyönä, ja siinäkin on samaa tummaa värimaailmaa.
Mutta tänään on sadannen postauksen vuoro! Ei kovin paljon puolen vuoden kirjoittelulle, mutta mieluummin pidän tätä rennosti kuin otan paineita päivityksistä. Pomoni, 63 v., kertoi seuraavansa ruotsalaista muotiblogia, koska kirjoittaja on hänen ystävänsä. Arvatenkin se oli sama, jota minäkin seuraan ja jossa käyn kommentoimassa. Äkkiä tuli paljastumisen pelko.

Eilen illalla tulin jumpasta ja huomasin bussissa istuvani vinottain vastapäätä Rannaa. Olin aivan innoissani ja jouduin oikein pidättelemään itseäni, etten noussut pyytämään nimmaria! Ajattelin, että hän tuskin haluaisi koko bussin kuulevan, kuinka hehkutan hänen blogiaan. :) Rannalla oli hurjan hieno punainen pillerihattu ja ihana pitsireunuksinen nahkalaukku. Itseasiassa juurikin nämä vaatteet yllään. 

Virtuaalimaailman ja tosielämän kohtaamisia.

Hyvää

2009-03-01T21:35:00.020+02:00

Tämä ystäväni ihana asunto on sattumoisin myynnissä.

Perjantai ja naistenilta: kuohuviiniä, täytettyjä paprikoita, pastasalaattia, juustoja, suklaata ja punaviiniä. Iloista puheensorinaa pikkutunneille. Matkamuistoja ja jaettuja unelmia.

Lauantai ja lastenkutsut Helsingissä: fetapiirakkaa, cocktail-tikkuja, mokkapaloja ja juustokakkua. Pitkästä aikaa tilaisuus kysyä ystäviltä, mitä heille kuuluu, ja keskittyä vain kuuntelemaan.

Sunnuntai ja äidin luona päivällinen: kukkakaalikeittoa, siikarullia, paistettuja banaaneja ja jäätelöä. Rakas lähisuku koolla. Mahdollisuus maalata työtä, joka on hyppy tuntemattomaan.

Ja kaiken tämän hyvän lisäksi paljon leikkiä ja halittelua lasten kanssa! Juoksukausikin avattiin siskon kanssa. Puuterilumi lenkkareiden alla ja uskomattoman kirkas auringonpaiste johdattivat ajatukset jo pääsiäiseen.

Copyn parhaat, Osa 2

2009-02-24T16:03:00.003+02:00

Tehdään nyt tällekin viestille jatkoa. Osoitteesta www.iskulauserekisteri.fi voi käydä katsomassa rekisteröityjä sloganeita menneiltä vuosilta. Arkisto ulottuu vuoteen 1959.

Viime vuoden iskulausevoittaja oli Puumesta Oy:n "Hyvistä Syistä - Puumesta". MARK Suomen Markkinointiliiton iskulausehakemuksia käsittelevä toimikunta piti kiteytystä erinomaisena (MAINE 2/2009). Niin minäkin!

Inspiraatiokuvia, osa 4

2009-02-23T20:53:00.005+02:00

Luonnos omakuvaksi, 2007

Minä maalaan varsin perinteisiä muotokuvia ja pieneen kokoon. Niissä on oma hiljaa kuiskaava sanomansa, mutta ne eivät nykytaiteelle tyypillisesti huuda sitä ulos. Omakuvia en ole juurikaan tehnyt - mitä nyt yhden etsauksen vuonna 1995 ja yhden pienen akryylimaalauksen 2007.

Taiteen katsojana muotokuvat, ja etenkin omakuvat, viehättävät minua ehkä kaikkein eniten. Jenny Savillen työt Lontoon The Saatchi Galleryssä vuonna 1999 tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, Helene Schjerfbeckin omakuvista löydän jokaisella katselukerralla uusia tulkintoja, ja sitten on esimerkiksi nykyvalokuvataide, jossa on paljon mielenkiintoisia omakuvien tekijöitä. (Lue muotokuvien historiasta lisää esimerkiksi täältä.)

Rupert Shrive: Tapetti-diptyykki (vasen), 2008. Akryyli, vernissa ja tapetti kartongille, 165 x 128 x 12 cm.

Rupert Shriveriin tutustuin Voguen välityksellä 2007 ja olin heti myyty. Suoraan sanottuna harmitti, etten ollut keksinyt yhtä nerokasta keinoa lisätä tavalliseen muotokuvaan kiinnostavuutta! Osasta muotokuvista on tehty installaatioita ja kasvokuvat nousevat esiin munan sisältä tai näkinkengästä.

Dan Beard: Omakuva, 2008. Öljy puulle, 160 x 150 cm.

Viime vuoden paras näkemäni näyttely oli Dan Beardin. Suurikokoisten muotokuvien pinta oli kuin kiiltävää vinyyliä ja värit olivat energisiä. Tyyli oli tuttu Francis Baconilta, mutta näissä oli huumoria ja ihan omanlaistaan vetovoimaa. Kannattaa tutustua.

Kattaus kahdeksalle

2009-02-19T06:30:00.007+02:00

Se, mitä kaipaan eniten ajassa ennen lasten syntymää, ovat pitkät illalliset ystävien seurassa. Italian kodissa meidän keittiöömme kokoontui joka viikko noin kahdeksan henkeä syömään ja juomaan hyvin. Välillä vuorottelimme ruuanlaitossa ja vieraat saivat esitellä omaa ruokakulttuuriaan. Yläkuvassa on nasaretilaisten ystäviemme valmistama illallinen; hummusta ja falafeleja. Niiden laittamisessa nähtiin paljon vaivaa. Salaattikin oli pilkottu aivan pienen pieniksi palasiksi.

Keittiömme oli vaatimaton ja ruma, mutta siellä vietetyt hetket unohtumattomia. Ruoka-ainekset olivat huippulaatua, maut voimakkaita. Emme koskaan syöneet valmisruokia, vaan kaikki vihannekset, hedelmät, lihat ja viinit saatiin hankittua tuoreina lähituottajilta, ilman muovipakkauksia.

Suomeen muutettuamme ostimme uuteen asuntoon ensimmäiseksi 10 hengen ruokapöydän. Esikoinen oli syntynyt ja muutamat kaveri-illalliset saatiin vielä järjestettyä lapsen mentyä aikaisin nukkumaan. Perinne kuitenkin katkesi, eikä siitä jäänyt jäljelle kuin vuotuiset rapujuhlat, jotka järjestämme kesämökillä. Siellä saman pöydän ääreen mahtuu 15 ruokailijaa, mutta lastenhoito on näissä illanvietoissa ulkoistettu...

Kuinka yksinkertaisista aineksista hyvät ateriat onkaan tehty. Alkupalaksi buffala mozzarellaa, kirsikkatomaatteja, oliiviöljyä, maalaisleipää ja nuorta punaviiniä. Miksei simppeleitä illanistujaisia voisi taas alkaa järjestää? Lapsetkin voisivat osallistua ja oppisivat vähitellen hidasta ruokailua ilman hosumista.

Pikaista paranemista?

2009-02-16T21:05:00.010+02:00

Kävin perjantaina Femtolasik-leikkauksessa, Suomen parhaalla silmäkirurgilla. Vielä on liian aikaista sanoa, pääsinkö eroon laseista. Olisin saanut viikon sairaslomaa, mutta en uskaltanut ottaa kuin leikkauspäivän. Tänään tuli todettua, että kahdeksan ja puoli tuntia pelkkää näytön tuijottamista oli liian iso kakku nieltäväksi: silmät särkivät ja karsastivat, ja teksti hyppi silmissä.

Lapset ovat kolmatta viikkoa kotona sairastamassa korvatulehduksia ja flunssaa. Tähän asti mieheni, työssäkäyvä äitini ja anoppini ovat hienosti hoitaneet lapsia vuoron perään. Loppuviikoksi meille tulee maksettu lastenhoitaja. Olisi niin luonnollista jäädä itse kotiin, kun silmät eivät kestä työntekoa ja lapset tarvitsevat huolenpitoa, mutta tilanne on, mikä on: pelkään työpaikkani puolesta.

Kirjoitin joskus siskostani, jolta saa ihania onnittelukortteja, enkä osannut silloin sanoa korttien valmistajaa. Kävin eilen läpi lasten saamia kortteja ja löysin muutaman siskon lähettämän. Kortit ovat Caroline Gardnerin käsialaa ja ne on käsin etsattu (hand engraved). Paperi on laadukasta ja liki valkaisematonta, ja sen valmistuksessa on säästetty metsiä. Osoitteessa www.carolinegardner.com on joitakin korttimalleja. Niistä suosikkini on "girl cupcake", ihana 50-lukua henkivä syntymäpäiväkortti.

Täytyy vielä esitellä uusi tilaihmeeni, Selected Femmen nahkainen olkalaukku. Kurssipäivinä joudun kuljettamaan A5:n Filofaxia, paksua mappia, kommua, lompakkoa ja pienempää käsilaukkusälää mukanani, mutta tänne mahtuu kaikki! Täytyy joku päivä kokeilla, kuinka siihen mahtuisi treenikamppeet - luulisin, että hyvin. Nahka on mitä pehmeintä ja pintaa koristaa hillitty kimalle.

Hidas neiti A

2009-02-11T19:03:00.005+02:00

Tänään aika matelee matelemistaan. Odotamme lasten kanssa ja vilkuilemme kelloa. Nuorimmainen meni eilen isänsä vaatekaappiin ja nuuhki paitojen hihoja. Pieni poika aivan värisi onnesta haistaessaan rakkaan, tutun tuoksun ja hykerteli ääneen: "isi, isi".

Arvio

2009-02-09T21:21:00.014+02:00

Halusimme arvion perheemme taidekokoelmasta. Haaveissa oli vaihtaa 1975-1985 hankittuja ja perittyjä teoksia nykytaiteeseen. Saimme arvioitsijan ilmaiselle kotikäynnille perjantai-iltana, mutta tulos oli pettymys: taiteen vaihtoarvo oli noin kolmannes sen osto-/myyntihinnasta. Välittäjä voittaa, myyjä ja ostaja häviävät. Kuvassa olevien teosten vaihtoarvo olisi ollut 150-250 €/kpl. Pelkästään kehykset, jotka on juuri uusittu, maksavat satasen, joten näillä hinnoilla ei ole mitään järkeä myydä.

Uskaltauduin pyytämään arviota myös omista töistäni. Annoin portfolioni URL:in ja jäin odottamaan tuomiota. Tänään välittäjä soitti ja yllätti minut perin juurin. Hintani ovat kuulemma alakanttiin ja minulla olisi varaa nostaa niitä. Maalauksissa nostamisen varaa on hiukan ja grafiikassa reippaasti. Muotokuvani (á 500 €) ovat kuulemma edullisia - heidän kauttaan tilattavista muotokuvista maksetaan 8 000-10 000 euroa. Huh! Välittäjä sanoi, että grafiikoitani olisi helppo myydä, koska ne ovat pieniä sarjoja (eli lähes uniikkeja) ja omaleimaisia. Niille olisi tilausta. Muotokuvatilaajille he voisivat välittää yhteystietoni.

Kuulostaa upealta, mutta järki käteen: työn ja perheen ohessa en pysty vastaamaan yhteenkään suureen tilaukseen. Sukulaiset innostuivat kuullessaan ja ehdottivat jo virkavapaan ottamista. Miehen kanssa naureskeltiin, että kyllä tuolla summalla jo muutaman kuukauden voisikin ottaa. ;)

Nyt kun olen päässyt alkuun, aion ottaa yhteyttä muihinkin kauppiaisiin. Sekin vie paljon aikaa valmisteluineen, eikä varmasti tapahdu hetkessä. Tuntuu silti valtavan lohdulliselta, että läheiset alkavat uskoa minuun, jos joskus vaikka panostaisin tähän 100 % ja jättäisin mainonnan. (Eikä näinä päivinä tiedä, vaikka joutuisi irtisanotuksi tai lomautetuksi.) Toisaalta, saimme tänään töissä uuden asiakkaan ja "leipätyö" tuntuu taas todella kiinnostavalta!

Asusteita

2009-02-07T18:07:00.007+02:00

Ihastuin taannoin niihin Tara Jarmonin kevätväreihin, eikä mennyt montaakaan päivää, kun sama "hot pink" oli Hennes & Mauritzin valikoimissa. Ostin jälkimmäisestä muovihelmet ja kiiltonahkavyön, ja Seppälästä pinkit sukkahousut. Sukkahousuissa väri on aika vaativa, joten en tiedä kuinka kovalle käytölle nämä tulevat. Vyökin vaatisi superkapean vyötärön, jotta sen shokkivaikutus jäisi plussan puolelle...

3 x

2009-02-06T06:27:00.009+02:00

Pidän Tord Boontjen valaisimista. Meillä on niitä kaksi: hopeinen Garland ja valkea Midsummer Light. Olen tilannut molemmat turkulaisesta futonkaupasta, joten tilausta tehdessäni olen ollut pelkkien kuvien varassa. Garland olikin pienoinen pettymys, koska sisustuslehdissä (ja tässä kuvassa?) se näyttää aina tuuhealta ja runsaalta, mutta omassa katossa se muistuttaa pientä ja harvaa linnunpesää. Hehkulamppu näkyy rönsyjen seasta ikävästi.

Luin taas sisustuslehteä (uusin Koti & Keittiö), jonka alkusivuilla oli tuuhea Garland, ja aloin epäillä, oliko minulle myyty lampusta vain osa. Lehden lopussa esiteltiin toinenkin koti, jossa oli sama lamppu, ja tämä oli samanlainen kuin meidän! Selvisi, että useimmissa kuvissa on käytetty jopa kolmea varjostinta päällekäin. Pakko meidänkin on hankkia siihen lisärönsyjä, vaikka lampusta tuleekin sitten kallis (258-387 €). Toivoisin, että lehdissä olisi maininta jos tuotteissa on jotakin ekstraa, ettei lukija saa niistä aivan väärää kuvaa.

Vertaillen

2009-02-03T07:59:00.008+02:00

Koulutuksissa on sekin hyvä puoli, että pääsee vertailemaan kollegoiden kanssa kokemuksia. Minulle oli yllätys, että isommissa toimistoissa saatetaan jopa noudattaa TESsiä. Lievennyksenä kurssikaverini totesi, että "alan käytännöt ovat silti varsin värikkäitä..." Niinpä. Meillä on nuorimmainen ollut puolitoista viikkoa sairaana ja mies on hoitanut häntä kotona koko tämän ajan. Olemme sopineet tällaisesta järjestelystä, vaikka mieheni työ on paljon tärkeämpää (ja 2,4 kertaa paremmin palkattua) kuin minun, sillä miehen toimialalla ollaan joustavia (lue: inhimillisiä).

Mutta se katkeruudesta. Tänään on mukava päästä purkamaan taidenäyttelyä ja kuulemaan siitä palautetta!

Nostalgiannälkään

2009-01-28T20:38:00.006+02:00

Kaikkea hauskaa sitä löytääkin selaillessaan verkkoa! Mari Eriksson lähetti blogissaan linkin verkkosivustolle, jossa voi "vanhentaa" digikuviaan 100–150 vuotta. Jäin tähän ohjelmaan heti koukkuun. Kun tulostaa käsitellyt valokuvat ja liimaa ne kauniille paperille, voi niillä koristella kirjojen, vihkojen ja rasioiden kannet, tehdä kortteja, etikettejä ym. Heti kun lauantaina palaan Helsingistä, aion askarrella jotain kivaa!

Täydennettävää

2009-01-27T15:12:00.014+02:00

Jatkuva opiskeluhaluni hävettää, mutta en mahda sille mitään, että rakastan uuden oppimista. Kyse ei ole siitä, että minulta puuttuisi pitkäjänteisyyttä; paneudun kyllä huolellisesti siihen, mitä kulloinkin teen. Ongelma on siinä, että minua kiinnostaa visuaalisuudessa kaikki! Siis aivan kaikki.

Olen opastanut halukkaita ihmisiä taiteen ostamisessa. Tunnistan lahjakkuuden helposti, enkä perusta valintaani taiteilijan mediaseksikkyydelle. Sain tänään valtavan hyvän mielen siitä, että innostin yhtä ostajaa hankkimaan muutaman teoksen vielä suhteellisen tuntemattomalta taiteilijalta. Tämä oli oikeastaan viimeinen tilaisuus ostaa, sillä taiteilijan hinnat tulevat nousemaan raketin lailla jo parin vuoden sisällä.

Tulinpa samassa yhteydessä ajatelleeksi omaa markkina-arvoani taiteilijana, joka on aivan mitätön. En ole tarjonnut töitäni yhdellekään galleristille, en ole koskaan hakenut apurahoja, enkä ole osallistunut valtakunnallisiin näyttelykarsintoihin. Minulla on ollut päätyöni tai päätoiminen opiskeluni.

Taiteilijaseurasta tuli muutama päivä sitten kirje, että vanhan opistotasoisen taiteilijan tutkinnon voisi korottaa AMK-tasoiseksi 60 opintopisteen täydennyskoulutuksella. Moni taiteilijakollega on sanonut, ettei tutkinnolla ole mitään merkitystä – ellei se satu olemaan Kuvataideakatemiasta. Voisin kuitenkin kuvitella, ettei alemmasta korkeakoulututkinnosta haittaakaan olisi, jos alkaisi osallistua erilaisiin karsintoihin. Olisi mukava panostaa tähän "sivutoimeenkin" kunnolla, se kun on ehdottomasti suurin rakkauteni.

Aina joltain pois

2009-01-22T07:56:00.007+02:00

Koska aika on kortilla, olen järjestänyt liikunnan harrastamisen niin, että menen suoraan töistä kuntokeskukseen ja mies hakee lapset tarhasta. Olemme illat perheen kesken ja lasten mentyä nukkumaan mies lähtee omalle lenkilleen tai työpaikkansa kuntosalille, joka on yötä myöten auki. Viikonloppuisin käymme lasten kanssa uimahallissa ja pulkkamäessä, mikä on hyvää liikuntaa koko perheelle.

Liekö syy paljon puhutussa Nina Mikkosen TV-esiintymisessä, mutta sain eilen läheiseltä ihmiseltä erikoisen puhelinsoiton. Hän väitti, että lapseni kärsivät liikuntaharrastuksestani ja minun tulisi rajoittaa poissaoloni kahteen käyntiin viikossa. Kun sanoin, että lapset ovat armaan isänsä kanssa kun kuntoilen, niin soittaja tarkensi, että toisen vanhemman läsnäolo ei riitä, vaan molempien on oltava kotona. Oliko niin sitten omassa lapsuudessani? Ei todellakaan.

Näissä hyvään vanhemmuuteen liittyvissä asioissa toisen ihmisen satuttaminen on kovin helppoa. Totta kai minulla on nyt huono omatunto! Ei mene hetkeäkään, ettenkö tuntisi jo muutenkin, että kaikki mitä teen on jostain tai joltain pois. Välissä täytyy vain luovia ja koittaa tasapainottaa elämän eri osa-alueita. Joskus siinä onnistuu paremmin, joskus huonommin. Ennen joulua vietin paljon aikaa lasten kanssa, mutta jätin itseni hoitamisen niin vähälle, että aloin voida huonosti. Nyt kun voin taas hyvin ja jaksan lastenkin kanssa paremmin, joku tulee ja syyllistää.

Elämäntaparemonttiin kuuluu, että korjaa ulkoiset asiat kuntoon; ravinnon, liikunnan, ulkoilun ja unen. Sisäinen muutos, se että alkaa luottaa omiin valintoihinsa, seisoo niiden takana ja pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään, saa hyvän sysäyksen ulkoisesta muutoksesta. Terve mieli terveessä ruumiissa, kuten sanotaan. Paljon on vielä oppimista!

Puoliaika

2009-01-19T09:05:00.007+02:00

Matka on varattu. Lähdemme heinäkuussa katsomaan kaupunkia, johon voisi mahdollisesti muuttaakin. Venetsia on aivan vieressä ja Veronaankin lyhyt matka.

Elämäntaparemontti sujuu edelleen hyvin. Olen itsekin yllättynyt, kuinka vahva osaan olla kunhan vain yritän. Alkuviikko meni leppoisasti, mutta loppuviikosta kaikki ikävät asiat kasaantuivat. Oli miehen työmatka, aikapulaa, rahavaikeuksia, vaikean ihmissuhteen tuomaa ahdistusta, pelkoa ja unettomuutta. Silti pidin kiinni periaatteestani: ei alkoholia, ei herkkuja, ei hiilareita - ei itsensä palkitsemista tai lohtusyömistä. Sunnuntaina tuli viikko täyteen ja puntari näytti -800 g. Ei paljon, mutta hitaasti pudottaminen säilyttääkin enemmän lihasta. Senttejä lähti yhteensä 2 ja liikuntaa harrastin viikon aikana 300 min.

Hurahtanut

2009-01-13T08:20:00.009+02:00

Kuva täältä.

Olen tehnyt elämäntaparemontin, joka on piristänyt minua huomattavasti ja aikaansaanut aivan loistavan olon. Nukun kuuden tunnin sijaan jopa yhdeksän tunnin yöunia ja viikonloppuisin otan päiväunet. Iltaisin tietokoneella istumisen sijaan ahmin romaaneja kirja per viikko. Kaksi kertaa työpäivän aikana käyn ulkona pienellä happihypyllä. Otan joka päivä monivitamiinivalmisteen, kalaöljykapselin, maitohappobakteereita ja kuitulisän. Juon vettä tuplasti enemmän kuin ennen. Olen jättänyt kaikki herkut pois ja syön kasviksia ja hedelmiä valtavat määrät. Harrastan liikuntaa aina kun siihen on mahdollisuus.

Toki olen vasta alussa ja innostus voi hyvinkin hiipua, mutta olo on niin mahtava, että voin kuvitella jatkavani näin koko pimeän kevättalven. Koska rakastan statistiikkaa, minulle hyvä kannustin on Kiloklubi, ilmainen tietokoneohjelma, joka antaa palautetta ravinnon laadusta ja liikunnan monipuolisuudesta. Punaiset palautepallot pyritään saamaan päivän aikana keltaisiksi ja siitä vielä vihreiksi, mikä osoittaa että päivä on noudattanut terveellisiä suosituksia. Toinen kirittäjä on kehonkoostumusmittari, josta haaveilin pitkään ennen kuin sain sen hankituksi. Rasvaprosenttini oli noussut aika paljon viimeisen vuoden aikana, mitä osasin odottaakin, mutta ei se lannistanut, vaan päinvastoin lisäsi yrittämisen halua entisestään! Jännittävä nähdä, tapahtuuko sille kahdessa viikossa mitään ja mihin saan sen kolmessa kuukaudessa.

Uusia lupauksia

2009-01-11T18:40:00.013+02:00

Kuva täältä.

Olen jo puoli vuotta koittanut saada muutamaa sitkeää liikakiloa pois, jotka tulivat kun siirryin vuosi sitten kotiäidin aktiivisesta arjesta "siistiin sisätyöhön" eli istumiseen. Vaikka olen harrastanut liikuntaa 1-5 kertaa vuoden jokaisena viikkona, niin paino vain nousee. Esimerkiksi viime viikolla harrastin juoksua, hölkkää, spinningia ja pilatesta yhteensä 6 tuntia, mutta paino nousi liki puoli kiloa. Eikä sitä voi selittää lihasmassan kasvulla, sillä omistan kyllä peilin ja mittanauhan... Mitä enemmän liikun, sitä kovempi on nälkä ja sitä enemmän syön. Vuosi vuodelta painonhallinta on työläämpää: annoskokoja pitäisi osata pienentää. Siihen en kuitenkaan kykene.

Työkaverin yllyttämänä tein lupauksen, etten nauti kahden seuraavan viikon aikana lainkaan alkoholia, sokeria, leipää, valkoisia jauhoja, riisiä tai perunaa. Tänään aloitin ja ihan hyvältä tuntuu. Jaksoin hölkkälenkillä ja olen saanut herkutella mm. kermassa haudutetulla leipäjuustolla ja pakastemansikkasoseella. Thaimaalainen kanakeitto ja juustoinen parsakaalivuoka maistuivat myös herkullisilta. Vaikea uskoa, että tällä nautiskelulla kilot karisevat, mutta se jää nähtäväksi. Kuun lopussa olemme menossa hääjuhlaan, johon pukisin mielelläni vanhan turkoosin satiinimekon, joka tällä hetkellä ei mahdu ylle edes korsetin avustuksella.

Uusia kuvioita

2009-01-09T13:34:00.017+02:00

Eilen oli oppisopimuskoulutukseni infopäivä. Hassua ajatella, että olisin 1,5 vuoden kuluttua graafinen suunnittelija. Palaan mielelläni opiskelemaan kolmen vuoden kotiäitiyden ja vuoden työnteon jälkeen - varsinkin kun nyt koulutusajalta saa palkkaa, eikä se ole päätoimista. Ehdin jo tänä aamuna tehdä hetken Photari-harjoituksia. Se oli paljon hauskempaa kuin jokapäiväinen tekstisuunnitteluni.

Italiaan muuttoa olen tarkastellut vaihteeksi eri silmin. Ensinnäkin olisi hyvä käydä tämä koulutus loppuun ja toisekseen: mitä lasten sukulaissuhteille kävisi? Isäni jää tänä vuonna eläkkeelle ja äiti parin vuoden kuluttua. Veisinkö heidän rakkaat lapsenlapsensa Euroopan toiselle puolelle juuri silloin, kun heillä olisi mahdollisuus viettää enemmän aikaa keskenään? Toisaalta matka luoksemme maksaisi vain 40 euroa ja heillä olisi kaikki maailman aika matkusteluun. En tiedä, voiko lähdön kanssa enää kovin montaa vuotta odottaakaan, sillä esikoinen lähtee koulupolulleen kolmen vuoden päästä. Paljon on vielä pohdittavaa. Sekin, miten parin vuoden kotiäitiys jälleen vaikuttaisi työuraani (vaikka tekisinkin freenä mainontaa). Ulkomaankomennus olisi aivan eri asia, mutta siihen ei ole tilaisuutta.

Uusia versoja

2009-01-04T19:20:00.024+02:00

Olen aina ollut muutoshakuinen ja siksi uusi vuosi uusine suunnitelmineen inspiroi minua kovasti. Odotan jo pihan kevätlaittoa. Jouluruusu tekee uusia versoja ja aion pitää sen hengissä, kunnes routa on sulanut ja saan istuttaa sen ulos. Joulukuusesta luovuttiin lauantaina ja sen tilalle toivon isoa kimpullista tulppaaneja, kevään odotuksen symbolia.
Viisi vuotta vanha Lonely Planet on ollut jälleen kovassa käytössä, kun olen etsinyt matka- ja asumiskohdetta Pohjois-Italiasta. Verona, Lucca ja Siena kiinnostaisivat asumisen kannalta, mutta lomakohteena Cinque Terre ja Garda- tai Como-järvi. EURES-tietokantaa olen myös selaillut, mutta tarjolla on lähinnä kerrossiivoojan töitä. Muuttaminen vaikuttaa muutenkin jo hiukan epätodennäköiseltä, koska miehen työpaikka esitti joitakin rajoitteita etätyölle. No, ainakin aion vetreyttää tänä vuonna italian taitojani, katsella netti-TV:stä Hullu kokki Piemontessa -sarjaa ja valita meille kesäksi sopivaa lomakohdetta!
Uudenvuodenlupaukseni liittyikin matkan säästämiseen. Viime vuonna sain säästettyä melkein koko summan helmikuussa koittavaan FemtoLasik-leikkaukseen. Tein kalenteriini tarkat kuukausibudjetit, joista aion pitää kiinni. Ei mitään ylimääräistä tänä vuonna!

Kävin kyllä lauantaina ystäväni kanssa alennusmyynneissä ja haaveilin Tara Jarmonin taidokkaasta designista. Kaikki vaatteet ja asusteet olivat alennuksessa, mutta siltikin ne ylittivät budjettini. Kevätmallisto oli jo esitteissä ja videolla nähtävissä (miksi sitä ei löydy nettisivuilta?), ja sen väritys oli aivan huikea! Niukkalinjaista ja väritöntä oli yhdistetty räväköihin yksityiskohtiin. Oli esimerkiksi liki neonvihreät nahkahansikkaat harmaan "mummotakin" kanssa ja kirkuvan sinapinkeltainen vyö muutoin haalean ja murretun sävyisessä kokonaisuudessa. Voimakkaita värejä oli yhdistetty rohkeasti keskenään: luumua ja metsänvihreää, korallia ja siniviolettia, aquaa ja vaaleanvihreää. Näitä väripareja oli sitten rauhoitettu beigellä, harmaalla ja valkoisella.

Asosin alennusmyyntiin on tyytyminen, jos haluaa samaa ideaa pienellä budjetilla. Kuvan harmaa kokomekko, jossa "hot pink" vyötärökaistale, maksaa siellä vain £18. Jätän kyllä tämänkin hankkimatta.

P.S. Päätin helpottaa kommentointianne ja nyt tänne on mahdollista jättää viestejä myös anonyymisti, ilman Google-tiliä.

Kaksi kynttilää

2008-12-30T22:11:00.007+02:00

Uusi vuosi tarkoittaa, että jokainen meistä vanhenee sen aikana vuodella. Mutta jo tänään ehti nuorimmaiseni täyttää kaksi vuotta. Päivä on kulunut suuressa ylpeyden tunteessa, kiitollisuudessa ja haikeudessa. Kahden vuoden takainen syntymä oli raju, kivulias, mutta nopeasti ohi: poika syntyi alle tunnissa. Hän oli voimakas, iso, äänekäs ja ahnas syömään. Ja minulle kaikki oli päivänselvää. Hoidin lasta vain yhden lapsen kokemuksella, mutta tiesin tasan tarkkaan miten toimia kussakin tilanteessa. Olin sairaalassa kuin kotonani, hääräilin iloisena ja energisenä, enkä muka tarvinnut yhtään unta. Olisin halunnut uuden perheenjäsenen kanssa heti kotiin. Seuraavana iltana ilotulitus pauhasi ikkunan takana. Sinun kunniaksesi, ajattelin.

Oi kuusipuu

2008-12-21T22:03:00.009+02:00

(Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempana.)

Tänään kannettiin joulukuusi takapihalle odottamaan ja pikkukuuset sisään. En voinut ennen sietää vihreä-punaista joulua, mutta tänä vuonna löysin näiden värien oikeat sävyt. Polkkakarkit ja kuusen vihreä sopivat kauniisti yhteen. Mummilan hillopurkkeihin olen aivan ihastunut. Niihin saa laitettua pipareita, manteli-rusinasekoitusta, polkkanamuja, kynttilöitä ja kuusen taimia. Vintage-pitsiä vain vähän purkin ympärille ja jouluinen asetelma on valmis.

Pehmeyttä iltaan

2008-12-19T22:18:00.009+02:00

Olin aikanaan huono käyttämään lapsilla kestovaippoja, vaikka muutamia sain ihan lahjaksi asti. Siitä onkin huono omatunto. Nyt enää toinen lapsista on vaipoissa. Kiinnitin tänään kaupassa huomioni tyylikkäimpään vaippapakkaukseen, mitä koskaan olen nähnyt. Hurmaava kuva, yksinkertainen sommittelu, kaunis kirjasin ja pakkauksen päällä ajankohtaan sopiva kuva havupuun oksasta. Tekstit "nature" ja "go green" vetoavat minuun vaippaosastolla jos missä! Eikä kakku ollut vain päältä kaunis: sisältö on 100 %:sti kompostoituvaa ja 100 %:sti klooritonta. Vaipat on valmistettu maissista, eikä muovista. Tuotteen kehittäjä Marlene Sandberg sanoo: "En usko kompromisseihin. Ympäristöystävällisen vaipan menestyminen edellyttää, että se on yhtä hyvä ellei parempi kuin parhaat tavanomaiset vaipat." Vaipat tuntuivat yhtä pehmeiltä ja joustavilta kuin meillä vakikäytössä olevat Daily-housuvaipat. Hinta oli toki kalliimpi, mutta ei sillä ole merkitystä.

Lisätietoa Nature Babycare -vaipoista: www.naty.com

Samalla ostosreissulla poikkesin Villa HARMONIEEN Kangasalle. Kyllä oli hauska tavata blogituttu livenä! Ostin hurmaavasta putiikista polkkakarkkeja, postikortteja ja sinkkisen kynttiläalustan. Sain kaupanpäällisiksi ihanan puisen Tanskan lipun. Kiitos vielä! :)
Voi kuinka kymmenestä kruunukynttilästä lähtikin valoa meidän hämärtyneeseen olohuoneeseemme!

Appelsiinisiivuja kuivatin jo monta viikkoa sitten joulukoristeiksi. Väri ei ole herkullisin, mutta nauha on silti minusta hauska koriste. Aion vielä tehdä sen alle jonon piparkakkusydämistä samanlaiseen naruun ripustettuna.

Matthew Weiner -faneille

2008-12-17T20:51:00.017+02:00

Kuvat täältä.

Nyt kun YLE TV2 aloitti The Sopranos -uusinnat ja Neloselta tulee Mad Men, olen kerrankin television ääressä. The Sopranos oli lempisarjani. Mad Menin kuvitteellinen mainostoimisto Sterling & Cooper on aiheena melkein yhtä kiinnostava. Mainostoimisto esitetään yleensä populaarikulttuurissa häikäilemättömyyden näyttämönä, mutta silti se jaksaa kiinnostaa yleisöjä. Alan ihmisenä tätä on huvittava seurata. (Esimerkiksi: onko montaakaan liiketoiminnan alaa, jolta löytyy yhtä paljon koulutettuja osaajia, jotka tarjoutuvat tekemään ilmaiseksi töitä jopa 10 kuukautta päästäkseen alalle? Minäkin olin harjoittelija 8 kk vailla palkkaa.) Muutama aivan ilmeinen virhe sarjassa on ollut, mutta eipä sen niin väliä. Puvustus ja lavastus ovat kuitenkin niin kiehtovia, samoin naisroolihahmojen sisäiset ristiriidat.

Katso Mad Men tänään Neloselta klo 22.

Katso The Sopranos perjantaisin TV2:lta klo 22.05.

Now that channel 2 is rebroadcasting The Sopranos and channel 4 broadcasts Mad Men, I’m finally watching some TV. I was huge fan of The Sopranos. Mad Men’s fictional advertising firm Sterling & Cooper seems intriguing as well. I've always had a fascination with the way my embattled industry is treated in popular culture. I wasn’t overly disturbed by the rather obvious errors the show makes about the ad business. These errors are easily forgiven when you look at the costume and set design, which is really captivating, as well as the female characters´ internal contradictions.

Rakkausmatkalla

2008-12-15T08:13:00.026+02:00

Olen ollut viime aikoina rasittunut ja uupunut, joten kahdenkeskinen rakkausmatka Porvooseen ja Kotkaan yhdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi oli hartaasti odotettu. Wanha Porvoo oli ihastuttava ilman lumikinoksiakin. Näytti siltä, että kaikki sen asukkaat kiinnittivät huomiota estetiikkaan: kaikkialla oli harkittuja yksityiskohtia, upeita väriyhdistelmiä ja nostalgiaa. Vanhassa tiilimakasiinissa joen varrella oli tunnelmallinen kahvila ja baari Porvoon Paahtimo. Tiiliseinät, hirret, kynttilät, kalastajan lamput ja vanhat jyväsäkit loivat hienosti vanhanajan tunnelmaa. Chai latte, cappuccino ja saksanpähkinäkakku maistuivat makoisilta.

Recently I’ve been quite exhausted, so our day trip to Porvoo and Kotka was earnestly awaited. Old Porvoo was fetching, even without snow. It seemed that all of its inhabitants drew attention to aesthetics: thoughtful details, stunning color combinations and nostalgia was found everywhere. We drank chai tea latte and cappuccino in atmospheric Bar & Café Porvoo Coffee Roastery, which is located in an old brick magazine on the riverbank. Solid brick walls, logs, candles, lamps of a fisherman and old sacks of grains, created a beautifully old-fashioned atmosphere. Walnut cake was also very tasty.

Pienet tuliaiseni ostin Liina Interiorista ja Lelukauppa Riimikosta. Olin etsinyt pahvisia etikettejä netistä koko edellisen viikon ja Liinasta niitä sai 10 snt/kpl! Greengaten lahjapaperi sopii hyllypaperiksi ja desilitralla laventelin kukintoja täytän vanhan tuoksupussini. Kolmas puinen narurullani sai muiden rullien tapaan itselleen telineen, ja nyt niistä saa hyvän asetelman. Vanhanajan kiiltokuvat (Riimikosta) tulevat koristamaan muistikirjoja ja kortteja.

I bought some souvenirs from Liina Interior and toyshop Riimikko. I had been looking for fibreboard labels online throughout the previous week and I found these at Liina’s for 10 cents each! I also bought Greengate’s gift wrap, which I’m going to use as a shelf paper, one deciliter of lavender blooms and another wooden holder for coppins. Old-fashioned gloss images from Riimikko will decorate my notebooks and postcards.

Illalla Kotkassa oli hyvää aikaa jutella herkullisen illallisen ympärillä. Uskalsin kertoa, kuinka paljon kaipaan takaisin Italiaan. Puntaroimme pitkään maan hyviä ja huonoja puolia. Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen, tuore lähiruoka, taiteen arvostus, ilmasto, ja sitten byrokratia, yltiösosiaalisuus, jatkuvat bussilakot...

Päätimme juhlistaa ensi syyskuussa koittavaa kymmenvuotispäiväämme lähtemällä pariksi päiväksi entiseen kotikaupunkiimme Etelä-Italiaan. Menemme tervehtimään vuokranantajaamme Signor Rizzelloa, kahvilanpitäjää Cafeteria Adelessa ja pizzanpaistajia Pizzeria Maddalenassa. Kävelemme jälleen käsi kädessä Parco Due Giugnolla ja pysähdymme katsomaan lammessa uivia kilpikonnia. Melkein itkin ilosta jo tästä myönnytyksestä. Sitten mieheni lupasi kysyä töistä, onnistuisiko etätyö Italiasta käsin! Mietimme Pohjois-Italian eri kaupunkeja: Bologna, Bergamo, Cinque Terre, Brescia, Genova? Olen aivan sekaisin odotuksesta, mutta koitan pitää jalat maassa ja olla kärsivällinen. Mitähän uusi vuosi tuo tullessaan!

In the evening at Kotka there was a good time to chat around the delicious dinner. Dared to say how much I miss back to Italy. We considered the upsides and the downsides: the sense of community and caring of others, fresh local food, valuation of art, the climate, and then the bureaucracy, people’s extroverted approach, frequent bus strikes...

We decided to celebrate our forthcoming 10 year anniversary in September in our former hometown in southern Italy. We’ll go to greet the landlord Signor Rizzello, a cafeteria owner in Cafeteria Adele and pizza bakers in Pizzeria Maddalena. We’ll walk again hand in hand in Parco Due Giugno, and we’ll watch the turtles in the pool. Almost cried for joy in this concession. Then my husband promised to ask the work of the possibility of telework in Italy! We considered different cities in northern Italy: Bologna, Bergamo, Cinque Terre, Brescia, Genoa... I am quite excited, but I’ll try to keep my feet on the ground and be patient. I wonder what the new year will bring with it!

H&M-sisustuskuvasto

2008-12-05T19:20:00.017+02:00

Muistatko, kun lokakuussa kirjoitin etsiväni mahdollisimman edullisia pellavaisia vuodevaatteita? Minut neuvottiin Tallinnaan, mutta nyt niitä saa lähempääkin - nimittäin kotiovelta! Eilen posti toi H&M:n ennakkokuvaston uudesta aluevaltauksestaan sisustustekstiileistä. Kuvaston ensimmäinen osio on retrohenkinen ja nuorekas, toinen romanttisen rosoinen ja kolmas urheilullisen raikas. Keskimmäinen osio puri minuun ja sieltä löysin myös pellavatekstiilit. Kun vuodevaatesetti maksoi Stockmannilla 320 euroa, H&M:llä sama - tosin ilman aluslakanaa - maksaa ennakkotilaajan alennuksella 90 €. Pellava on kivipestyä ja sellaisesta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Toivottavasti se ei ole ohutta ja heikkolaatuista.

Tämän ihanan jouluruusun sain avajaislahjaksi entiseltä työnantajaltani. Laitoin kukan vaniljanväriseen ruukkuun, koristelin alustan sammalilla ja viimeistelin asetelman pitsinauhalla. Tällaista olen joka joulu toivonut!

Tässä vielä muutama kuva näyttelystä. Yhdestä työstä tuli varaus ja sain kaksi muotokuvatilausta heti avajaispäivänä. Sanoin suoraan, että voin aloittaa vasta tammikuun lopussa. Osasinpas säästää voimavarojani!

Sain loppuviikosta myös kirjankuvitustilauksen, joka on kieltämättä todella mielenkiintoinen, mutta sen aikataulu kuulostaa minusta melko kireältä: sillä tähdätään ensi jouluun. Eikö esitarkastus ja painatus vie monta kuukautta?

Jaloillaan

2008-12-01T22:20:00.009+02:00

Koitin viimeistellä poikani 3-vuotiskuvaa, mutta ei siitä tullut vieläkään näköistä. Jätän nyt muotokuvien tekemisen muutamaksi kuukaudeksi. Aion maalata pitkästä aikaa ihanaa hömppää: revin sideharsovaippoja, kastan ne gessoon ja levitän pleksille. Siihen päälle valutan kauniita vaaleita sävyjä, vedän hiukan hiiliviivoja ja sisustustaulu on valmis!

Keskiviikon näyttelyripustus aiheuttaa stressiä. Joudun huomenna hakemaan myytyjä tauluja lainalle monesta eri paikasta, ruuvaamaan ripustuslenkkejä, pakkaamaan taulut autoon, ostamaan avajaistarjoilut, tarkistamaan käyntikorttien ja näyttelyjulisteiden lukumäärän, pakkaamaan mukaan mittanauhan ja ruuvimeisselit, lähettämään sähköpostikutsut, ym. Minulla ei ole edes ripustussuunnitelma vielä valmiina!

Ihaninta on ajatella, että torstaina voin viimein rentoutua. Työasiat vaivaavat vähän vähemmän, vaikka olenkin vielä alavireinen. Helpotti huomata, että toisella osapuolella on ainakin huono omatunto tapahtuneesta.

Sain yllättävän myönteistä palautetta kerrottuani lisäkoulutussuunnitelmistani läheisille. Pelkäsin, että reaktio olisi ollut, että "työelämä opettaa ja lopeta se kirjojen tuijottelu". Kaikki tuntuvat ymmärtävän, että kilpailu on kovaa, eikä liikaa voi itseään kehittää. Tuskin maltan odottaa tammikuuta ja lähiopiskelupäiviä!

Pettynyt

2008-11-30T13:11:00.006+02:00

Olen järjettömän pettynyt mainosalaan. Päätin olla nostamatta oikeusjuttua, enkä viitsi asiaa sen tarkemmin valaista, mutta kerronpa vain miltä tuntuu. Kärsin koko viikon migreenistä ja kovista vatsakivuista. Itkin kaikkialla ja koko ajan. Laihduin pari kiloa muutamassa päivässä. Kun viikonloppu viimein koitti, nukuin vuorokauden putkeen. En ole jaksanut avata ulko-ovea, en tehdä mitään.

Mietin tulevaisuuttani. Ilmoittauduin perjantaina oppisopimuskoulutukseen, joka kestää 1,5 vuotta. Lähiopetusta on vain kahtena päivänä kuussa ja muulloin oppiminen tapahtuu omalla työpaikalla. Vaihtoehtoja suuntautumiseen oli kaksi: verkkomedia ja yritysilmeen suunnittelu. Valitsin jälkimmäisen, mutta aloin epäröidä. Jos kouluttautuisin verkkopuolelle, voisin vaihtaa digitoimistoon jossain vaiheessa. Lisäkouluttautuminen voi vaikuttaa turhalta, sillä minulla on kuvataiteilijan ammattitutkinnon lisäksi kaksi akateemista tutkintoa. Haluaisin kuitenkin laajentaa osaamistani strategin roolista tuotantopuoleen. Tavallaan menisin palkkaluokassa alaspäin, mutta hallitsisin kokonaisuuden niin laajasti, että voisin perustaa vaikka oman yrityksen.

Mietin vain sitä, ansaitseeko tämä ala enää neljättä mahdollisuutta. Kannattaisiko hakea markkinointityötä ihan muualta. Toisaalta työn sisältö ja työkaverit ovat maailman ihanimpia.

Yritän vielä.

Pian valmis

2008-11-24T22:00:00.006+02:00

Näyttely, johon teen kehitysvammaisista muotokuvia, lähenee valmistumista. Täysin tyytyväinen en ole, mutta kokonaisuus menettelee kumminkin. Työt ovat liian pieniä ja ne on tehty liian nopeasti - siksi laskin hintojakin liki 40 %. En vaan pysty parempaan, kun on päivätyö, perhe ja harrastukset.

On ollut liian monta näyttelyä lyhyen ajan sisällä, eikä minulla ole sivutoimiseen ammatinharjoittamiseen voimia. Aion pitää parin kuukauden maalaustauon. (Toisaalta olen saanut kyselyjä, joihin en vaan pysty sanomaan ei...) Tauon jälkeen maalaan jotain isoa ja ei-esittävää, pelkästään omaksi ilokseni!

Älä ymmärrä väärin: nautin kyllä tilaustöistä ja olen ikikiitollinen jokaisesta. En vaan halua tehdä samaa virhettä kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin ilmoittauduin vuoden aikana niin moneen näyttelyyn, että maalasin pelkästään näyttelytauluja kaikki päivät. Yksikään työ ei voinut epäonnistua, koska se olisi ollut hukkaan heitettyä aikaa. Maalaamisesta meni ilo ja lopetin sen seitsemäksi vuodeksi. Nyt huomaan pieniä viitteitä siitä, että olen menossa jälleen siihen suuntaan.

Talvipesä

2008-11-23T20:43:00.004+02:00

Hyvän sunnuntain resepti:

- ei sovittua ohjelmaa
- ulkona lumimyräkkä, sisällä lämmin kynttilänvalo
- kanasalaattia, hedelmiä, espressoa, glögiä
- hyvä romaani, hyvää musiikkia
- paljon leikkiä ja laulua
- mukavaa ommeltavaa, pientä jouluaskartelua
- puhdas, laventelintuoksuinen koti

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Kaukokaipuu

2008-11-22T17:46:00.009+02:00

Lähdin vanhemman poikani kanssa iltakävelylle, poikkesimme ostamaan tikkarit ja juttelimme harvakseltaan niitä näitä. Ajattelin eilen näkemääni Woody Allenin elokuvaa ja katalonialaista maisemaa. Vatkasin mielessäni ikuisuusaihetta: kuinka saan perheeni lähtemään pois täältä. Olen kai meistä neljästä ainoa, joka ei viihdy Suomessa ja varsinkaan tässä kaupungissa.

Meillä oli kyllä painavat syyt palata tänne kesäkuussa 2004. Halusin valmistua yliopistosta, synnyttää lapset Suomessa ja saada pikkulapsiaikana apua meidän molempien vanhemmilta. Järjestely on ollut käytännöllinen, mutta olen koko ajan kaivannut takaisin. Nyt lapset ovat helpommassa iässä, mutta meitä sitoo tänne ihanat työpaikat. Lähdetäänkö me ikinä? Unohtuuko kaipuu?

Näitä ajatellessani pimeästä, täysin yllättäen, kaahasi auto täyttä vauhtia meitä kohti. Seisoin valokeilassa lastenvaunujen kanssa ja jäädyin paikalleni. En ehtinyt ottaa askelta eteen, enkä taakse. Nuori kuski sai viime tipassa auton pysähtymään, eikä meille käynyt kuinkaan. Polveni menivät veteliksi ja kädet tärisivät vielä pitkään. Suorastaan huusin mielessäni, että haluan täältä turvaan. Nyt on kai niin, että jokaisesta vastoinkäymisestä saan vain uuden syyn lähteä.

Lukunautinto

2008-11-18T13:16:00.007+02:00

Pyysin miestäni tuomaan kauppareissulta tämän paljon odotetun Maalaisunelma-lehden. Miehen kommentti oli: "I guess I don't share your dream... Mikä riittaväisäslehti tämä nyt oli?"

;D Kansi ei ehkä ollut kaikkein houkuttelevin, mutta sisältö oli aivan ihana! Tästä minä pidin, toisin kuin siitä toisesta vasta ilmestyneestä, Toivekoti-lehdestä. Lehdessä oli juttu Adalmiinan Helmestä ja sain ilokseni lukea, että sillä on nykyisin nettipuotikin. Tein heti tilauksen Jeanne d'Arc Livingin tyynystä ja piparmintun värisestä narukerästä.

Mieleeni jäi pyörimään eräs keskustelu, jonka kävin eilen lempikukkakauppani omistajan kanssa. Liike on kaunis kuin karamelli ja se on somistettu talonpoikaisantiikkisilla kalusteilla ja esineillä. Esillä oli myös Jeanne d'Arc Livingin Jul-kirja, jota halusin selata. Kaupanpitäjä kommentoi, että tuo on nyt niin muotijuttu, että kohta sen on pakko mennä ohi. Todellisia talonpoikaisantiikin tai maalaistyylin ystäviä on hyvin harvassa ja nyt sankat joukot pitävät siitä vain siksi, että siitä on trendikästä pitää. Jokainen kotiäiti perustaa oman sisustuskauppansa nettiin, kun sen perustamiskustannukset ovat niin alhaiset. Kaikilla on sama liikeidea, sama ilme. Hillopurkit, köyhänhopea ja vanhat kiiltokuvat revitään käsistä ja antiikkia pitäisi olla tarjolla jokaisessa sisustuskaupassa.

Kaupanpitäjän mukaan antiikkia tulisi etsiä, ja iloita sen löytymisestä, eikä haalia mielipuolisesti suoraan kaupan hyllyltä, pelkästä kuluttamisen ilosta.

Jäin miettimään tätä siksi, että blogi-innostuksen myötä minuunkin on tarttunut hiukan countrykulutushysteriaa. Ostin neljä vuotta sitten ensimmäisen talonpoikaisesineeni (kaunis valkoinen keinutuoli) ja innostus keräilyyn lähti siitä. Olen kuitenkin aina ollut uuden ja vanhan yhdistämisen kannalla, ja koittanut välttää "koko sisustus uusiksi" -tyyppistä ajattelua. Nyt huomaan katselevani kotimme sisustusta koko ajan sillä silmällä, että mitä pitäisi vaihtaa, mitä pitäisi ostaa mihinkin. Kun tarjontaa kerrankin on, tuntuu että sitä tavaraa on haalittava vielä kun voi. Kun muoti taas muuttuu, mistä niitä enää saa?

Blogimaailmassa maalaistyylillä on jo pitkään ollut vankat kannattajansa. Tuleeko media jälkijunassa? Riittääkö Maalaisunelmia-lehdelle lukijoita enää vuoden kuluttua? Koska sinun antiikki-innostuksesi on alkanut ja luuletko sen kestävän?

Elävä tuli

2008-11-15T20:32:00.006+02:00

Ostin viime talvena käsityöläisten markkinoilta tämän ihanan enkelinsiipisen hyllyn. Välillä se toimi meillä yöpöytänä, sitten se lojui varastossa, mutta nyt vasta löysin sille arvoisensa paikan. Mies kiinnitti sen äsken olohuoneeseen kynttilähyllyksi. Näin ylhäälle asetetut kynttilät voi sytyttää jo ennen lasten nukkumaan menoa. Voisin loputtomasti seurata seinällä leikkiviä heijastuksia.

Taulu on minun metalligrafiikkaani ja tuikut köpenhaminalaisesta pikkuliikkeestä. Alla on se tilaamani köyhänhopeinen tuikku Wanilla Rosesta.

I have a dream

2008-11-15T15:48:00.008+02:00

Kuten täältä saatoit jo lukea, en pidä sisustusteksteistä, ellei sanoma sitten ole jotenkin merkityksellinen. Tällaisen Dream-kyltin ostin heräteostoksena 28 eurolla muutama vuosi sitten ja olen sitä monet kerrat katunut. Kyltti oli pronssinvärinen, kunnes maalasin sen valkoisella helmiäismaalilla edestä ja takaa, jolloin siihen tuli enemmän kolmiulotteisuutta.

Olin juuri laittamassa sitä Huuto.netiin, kun kokeilin sitä vielä ikkunalaudalle väärinpäin. Ei hullumpi, vai mitä? Ainakaan teksti ei enää huuda.

Hartaasti odotetut postipaketit

2008-11-13T20:45:00.017+02:00

Tänään posti toi hartaasti odottamani paketit, yhteensä 10 kiloa sisustusaarteita!

Spirit Blocksit saivat kodin meiltä! Kreikan matka tulee elävästi mieleen, kun näitä katselee. Lapsista tulee harvoin enää teetettyä valokuvia, kun ne kaikki ovat kovalevyllä kansioissaan. Siksi tällaiset ikuiset muistot ovat tervetulleita.

Neliosainen valokuvateos oli tarkoitettu meille kotiin ja kaksi seuraavaa työpaikalleni. (Muutimme eilen uuteen, vastaremontoituun toimistotilaan, jossa seinät ammottavat tyhjyyttä.) Vaan raaskinko viedä näitä ihanuuksia kodin ulkopuolelle? En ainakaan heti!

Nämä sopivat hyvin yhteen omien taidegrafiikan töideni kanssa, sillä olen käyttänyt niissä usein valokuvaan perustuvia tekniikoita, kuten heliogravyyriä tai fotoetsausta. Myös tähän syntymäpäivälahjatauluuni ne sopivat hienosti.

Blokit ovat painavia, sillä ne ovat täyspuisia.

Näin jämäkät teokset voi laittaa huoletta tauluhyllylle, eikä tarvitse pelätä niiden tippumista.

Toinen odotettu paketti saapui Wanilla Rose -nettikaupasta ja sisälsi vanhanaikaiset ripustimet, rullan pitsiä ja juuttinarua kauniissa telineissä sekä köyhänhopeisen kynttilän ja pellavaisen untuvatyynyn. Wanilla Rosen palvelu oli mitä nopeinta ja joustavinta (muutin tilaustani kolmesti). Kaupanpäällisiksi sain pienen koristeen, joka oli kiedottu kynttilän ympärille. Tällaisista yllätyksistä tulee hyvä mieli!

Ikkunanäyttely

2008-11-13T20:40:00.005+02:00

Nyt vain kauniita joulukortteja odottamaan!

Maalaisromantiikkaa

2008-11-09T10:44:00.014+02:00

Voisin esitellä vähän viime aikaisia sisustushankintojani. Tämän Bloomingvillen pöytävalaisimen ostin eilen Kantriinasta, samoin kuin alla olevan pitsinauhan. Valaisinta kävin katsomassa liikkeessä monen monta kertaa. Välillä se tuntui liian koristeelliselta, mutta kun miehenikin antoi siunauksen hankinnalle, uskalsin viimein sen ostaa. En yleensä ole näin harkitsevainen, mutta lamppu oli melko kallis, 156 euroa. Tämä oli viimeinen kappale ja se oli palanut liikkeessä esittelykappaleena viikkoja, ehkä kuukausia. Pakkauskin oli hävinnyt. Liikkeen omistaja ei myöntänyt silti siitä alennusta senttiäkään. Pidin tätä vähän outona, sillä äitini sai juuri Askosta designvalaisimen puoleen hintaan, kun se oli ollut ikkunakappaleena. No, lamppu on kuitenkin järjettömän ihana! Kupu on köyhänmiehen hopeaa ja siitä heijastuva valo läikehtii tunnelmallisesti. Koko huone sai uuden olemuksen.

Köyhänmiehen hopeaa kerään pikkuhiljaa. Mikä tahansa viritys ei käy, vaan hopeoinnin täytyy olla aidosti kulunut. Pieni maljakko on ostettu vuosia sitten Ihana Livingistä, korkean maljakon hankin viime viikolla Talo maalla -verkkokaupasta.
Vertailin vanhanaikaisten pyykkipoikien hintoja monen eri verkkokaupan välillä. Talo maalla tarjosi 25 kappaletta kaikkein edullisimmin. Suurehko tulitikkuaski madonnariipuksella on Kantriinasta.

Puista hyppynarua metsästin myös kauan. Antiikkista tai vanhaa en löytänyt, mutta sokeain Annansilmät -liikkeessä oli ihan hyvä vaihtoehto kuudella eurolla. Tarkoitukseni on ripustaa hyppynaru salusiinin tapaan keittiön ikkunaan ja laittaa naruun kiinni joulukortteja ja askarteluja puisilla pyykkipojilla sekä vanhanaikaisilla ripustimilla.

Levollista isänpäivää!

Unelmia

2008-11-03T20:44:00.018+02:00

Kuva: Kiinteistövälitys Rooma/Etuovi.com

Meillä oli perjantaina koulutuspäivä ennen työpaikan pikkujouluja. Yksi koulutukseen liittyvistä tehtävistä oli miettiä itselleen 3-10 unelmaa, leikata lehdistä niistä kertovia kuvia ja liimata kuvat pahville muistutukseksi omista tavoitteista. Kaikki unelmani liittyivät omaan aikaan, sillä se on tällä hetkellä elämässäni suurinta luksusta. Sellaista, jonka saaminen on vaikeaa ja rajallista. Kunpa saisin vaikka vain 9 tuntia vapaa-aikaa viikossa, niin ehtisin harrastaa Bodypumppia, spinningiä, maalaamista, lukemista ja ystävien kanssa seurustelua. Olen onnekas, sillä tärkeimmät asiat minulla on tällä hetkellä kunnossa: on perhe, terveyttä, läheisiä ihmisiä ja mukava työ.

Unelma, jota en viitsinyt edes mainita, on oma puutalo omalla tontilla. Se on niin kaukainen haave, etten tohdi sitä ajatella kuin joskus sunnuntaisin selatessani Etuovi.comin asuntoesittelyjä. Kahden vuoden ajan olemme odottaneet, josko tämä yllä oleva talo (tai jokin naapuritaloista) tulisi myyntiin. Viikko sitten katsoin, että oli tullut useampikin unelmatalo myyntiin samalta alueelta, mutta pyyntihinnat ovat kaukana meidän ulottumattomissa. Ei se mitään; kiire ei ole ja unelmoida voi aina. Jos eläisin hetken suuria unelmia, haluaisin:
Tilavan eteisen, johon mahtuisi kaksostenvaunut sekä kymmenet takit...
...ja kengät, jotka olisivat siististi 45:n asteen kulmassa kenkäkaapissa. Siellä ne pysyisivät järjestyksessä ja säilyisivät pitkään hyvinä.

Nykyisessä kenkäkaapissa säilytämme kenkien lisäksi mm. työkalupakkia, tärpättiä, maaleja, nauloja, rautalankaa, ym. Kaikki kengät ovat päällekkäin, jolloin alimmat kuraantuvat ja menevät lyttyyn.
Isomman wc:n kuin meidän nykyinen, 1,5 m². Sellaisen, johon mahtuisi aamun kiireessä kaksi lasta potalle, yksi meikkaamaan ja yksi ajamaan partaa.
Sadesuihkun ja kylpyammeen, sillä kiireetön peseytyminen on arkipäivän ylellisyyttä. Tähtitaivas ja infrapunasauna olisivat jo luksusta.
Takan tai kakluunin, jonka loimussa voisi istua saunan jälkeen koko perhe ja paistaa makkaraa, tikkupullaa tai vaahtokarkkeja.
Taulutelevision, jonka saisi joko huomaamattomasti seinälle tai sitten talonpoikaiskaappiin, jonka ovet saisi suljettua. Johdot pitäisi ehdottomasti olla piilossa. Tämä haave edellyttäisi lisää vapaa-aikaa, sillä nykyään en ehdi katsoa telkkaria edes tuntia viikossa.

Kaikki sisustuskuvat on otettu vanhempieni kotoa.

Suuria sanoja

2008-11-01T14:11:00.013+02:00

Kävin viime viikonloppuna katsomassa Kodin 1:stä meille valkoista paperiroskakoria. Löysin valkoisesta vanerista kyhätyn laatikon, joka olisi ajanut asian, mutta sen hinta oli 40 euroa, vain koska sen kylkeen oli kirjoitettu - ah, niin muodikkaasti - "Magazines". Nämä sisustusesineet eri teksteillä eivät pure minuun alkuunkaan. Ehkä idea vain on loppuun kulunut. Muistan niistä afasiaan sairastuneen mummuni, jonka koti oli täynnä pahvisia kortteja, joihin oli mustalla paksulla tussilla kirjoitettu esineiden nimiä, jotta hän oppisi sanat uudelleen. KELLO. PUHELIN. OVI.

Kuva täältä

Siksi suuni kääntyikin virneeseen, kun näin muutamassa sisustuslehdessä tämän lampun. Piikkilangassa lentää lentokoneita ja tekstit ottavat kantaa ilmastonmuutokseen. Lamppu on Janne Kyttäsen suunnittelema Riot. Sen valmistuksessa on ajateltu tuotteen koko elinkaarta ja säästetty mm. varastoinnissa, kuljetuksessa, materiaaleissa ja työvoimassa. Osa lampusta on kierrätysmateriaalia ja se toimii ainoastaan Megaman-energiansäästölampuilla.

Kuva: Talouselämä

Sopisivatko nämä tekstit sisustukseen? Jos sisustuksessa tarvitsee käyttää "muistilappuja", niin nämä sanat ainakin herättävät ajatuksia.

Harkintaa

2008-10-28T20:18:00.013+02:00

Kuva täältä.

Meillä oli sattumalta miehen kanssa tänään molemmilla etätyöpäivä kotona. Päivästä tuli todella mukava: hyvää musiikkia, tunnelmavaloa, espressoa, omenamuffineja ja rakkautta. Ja töitäkin toki. :)

Haettuani lapset tarhasta aloitin suursiivouksen ja varastojen läpikäymisen. Pakkasin kymmenen kesätakkiani talvisäilöön ja noloilin taas kerran niiden määrää. Toisilla on kenkiä, minulla takkeja ja laukkuja. Hain talvitakit sisälle ja niitäkin oli useita hyviä. Mahtuisiko kokoelmaan vielä yksi? Olin nimittäin eilen nopeasti sovittamassa yhtä toppia H&M:llä, kun huomasin sovituskopissa kasan oman kokoisiani talvitakkeja. En olisi puoliakaan niistä valinnut itse, joten oli hauska sovitella ylleen toisen ihmisen tekemiä valintoja. Värit ja leikkaukset olivat yllättäviä omaan tyyliini verrattuna: oli tiilenpunaista, violettia, säkkimäistä ja punkahtavaa. Oikein hyviä vaihtoehtoja, mutta tämä yksi - klassinen tummanharmaa - oli kuitenkin ylitse muiden, joten otin sen kotisovitukseen. Kangas on ohutta, kauniisti laskeutuvaa villan ja tekokuidun yhdistelmää. Miinuksena on kaulaa vasten oleva metallisolki, jossa on luultavasti nikkeliä. Hintakin on melko korkea (79,90 €) siihen nähden, että kangas on puoliksi tekokuitua, eikä se ole kovinkaan lämmin. Trenssissä on silti jotain niin valloittavaa! Tulee mieleen Brigitte Bardot. Tai Madonna dokumentissa Truth or Dare, kun hän tulee ulos Chanelin sovituskopista ja huudahtaa tiukka kipparintakki yllään: "Very obey me!"

Mitä mieltä olet, palautanko vai pidänkö?

Meillä ei katsota "ikinä" televisiota, mutta tiesin odottaa tämäniltaista Innoa. Markon tekemä sisustuskin oli oikein hyvä, mutta parasta antia oli Ulla Sundholmin Spirit Blocksien esittely! Hihii, minäpä olen tehnyt hänelle oman tilaukseni jo viikko sitten, joten olen odotuksesta ja onnesta soikeana! Raportoin heti, kun teokset ovat valmiit ja perillä.

Lumi saa tulla

2008-10-26T16:23:00.008+02:00

Odotin viikonloppua. Sain passata enterorokkoista perhettä.
Tein herkullisen lauantailounaan. Kiukusta kiehuen.
Ulkoilin raittiissa ilmassa yrittäen nukuttaa vuoroin kumpaakin lasta. Eivät pysyneet unessa.
Lauantaina haravoin pihat ja istutin callunat. Sunnuntain myrskytuuli lennätti naapuripihalta uuden urakan.
Sain kolme tuntia aikaa maalata ja rentoutua. Palasin työhuoneelta ja hermostuin heti lapselle.
Lauantaina olin tehokas. Sunnuntaina heikko ja uninen.
Lapset tervehtyvät ja turhautuvat. Minulla on lämpöä, joka nousee. Miehellä jalanpohjatkin täynnä rakkuloita.

Perjantaina ostin pitkään toivomani kultapalmun, joka on tuttu monesta kultakauden maalauksesta.

Tein kynttiläasetelman intiaanisokerista ja tervanarusta.

Sain pitkään työn alla olleen maalauksen valmiiksi.